Suomen ympäristöministeriö (YM) järjesti Helsingissä 11.12.2017 osallistavan keskustelu- ja suunnittelutilaisuuden sidosryhmilleen. Tilaisuus kuului osana Euroopan unionin itäisen raja-alueen vihreän vyöhykkeen hanketoiminnan kehittämiseen. Ympäristöministeriön lisäksi puheenvuoroja kuultiin suomalaisilta toimijoilta, Suomen ympäristökeskuksesta (SYKE), Helsingin yliopistolta, Metsähallitukselta sekä muista ministeriöistä (UM, MMM ja TEM). Kommenttipuheenvuorot käyttivät konfliktinratkaisujärjestö Crisis Management Initiative (CMI), Suomen luonnonsuojeluliitto ja Venäjän Karjalan tiedekeskuksen metsätutkimuslaitoksen edustajat.
Suomen ympäristöministeriön tavoitteena on saada sidosryhmiltään palautetta, miten luonnonsuojelua edistävän raja-alueyhteistyön toteuttamisessa on onnistuttu. Suomen ympäristökeskus julkaisee joulukuussa tuoreimmasta hankkeestaan loppuraportin, jossa arvioidaan Barentsin suojelualueverkoston kehittämistarpeita pitkällä tähtäimellä. Raportissa käsitellään nykyisten suojelualueiden välisiä yhteyksiä, ja mikä merkitys on niiden välisellä sijainnilla toisiinsa nähden. Toisessa hankekokonaisuudessa keskitytään ekosysteemipalveluiden tuotteistamiseen, miten samalla voidaan turvata luonnon monimuotoisuutta ja perustella, miksi luontoa tulee suojella. Tieteellis-teknisessä hallintamallissa tavoitteet sovitetaan olemassa oleviin järjestelmiin.
Helsingin yliopiston biotieteiden laitoksen alla toimii metapopulaatiobiologian huippuyksikkö, joka saa ulkopuolista hankerahoitusta. Vuoteen 2020 ulottuvassa hankkeessa tuetaan suojelualueisiin liittyvien venäläisten tutkimusaineistojen analysointia ja noin sadan kansainvälisen tutkimusartikkelin kirjoittamista. Metsähallitus esitteli Suomen puolella olevien suojelualueiden toimintamallia, jossa eri toimijoiden kanssa tehtävin sopimuksin yksi valtion budjettieuro tuottaa 10 euroa paikallistalouteen.
Suomalaisten ministeriöiden kommenttipuheenvuoroissa ei nähty Venäjän yhteistyön olevan normaalitilassa EU-pakotteiden vuoksi, ja MMM:n mukaan myös metsäalan yhteistyö on nykyisin vähäisempää. Luottamus ja yhteistyön rakenteet on kuitenkin säilytettävä eri sektoreilla ja ympäristöasioissa erityisesti, kun Venäjällä on vietetty kuluvana vuonna ekologian teemavuotta. EU:n kolme rajayhteistyöohjelmaa (Kuola-Arktinen, Karjala ja Kaakkois-Suomi) ovat käynnistymässä vuoden 2018 aikana hanketoteutukseen. Monet hankkeet kohdistuvat läheiseen raja-alueeseen, joten rajavalvonnan lupien saaminen on perusedellytys niiden sujuvalle toteutukselle.
Tilaisuuden loppupuolella esitetyissä kommenttipuheenvuoroissa otettiin yleisempää näkökulmaa hankeyhteistyöhön erilaisten kulttuuripiirien raja-alueilla. Tässä viitataan Suomen ja Venäjän väliseen yhteiskuntajärjestelmien rajapintaan – konkreettiseen ja henkiseen. Yhteistyö vaatii onnistuakseen hyvää luottamusta, jossa yhteiset tavoitteet tunnistetaan. Mikäli sitä ei ole, osapuolien välinen autonominen toimintatapa nousee vallitsevaksi, jossa molemmat osapuolet pyrkivät päätöksissään omavaraisuuteen välittämättä yhteisestä edusta tai perustellummasta ratkaisusta. Venäjällä henkilökohtaisen tason luottamus ja yhteydet Moskovan keskushallintoon ovat tunnusomaisia onnistuneelle hankeyhteistyölle. Ympäristöjärjestöt pitävät EU:n rahoittamaa hankeyhteistyötä erityisen tärkeänä ja monet luontomatkailuun liittyvät hankkeet olisivat jääneet toteutumatta ilman tätä mekanismia. Tulevaisuuden hankeyhteistyössä tulisi painottaa vesistöjen suojelua. Raja-alueella olisi perusteltua kohdistaa hanketyötä vanhan Suomen alueella Suomen aikana perustettujen luonnonsuojelualueiden kehittämiseen (Heinäsaaret, Kutsa). Karjalan tiedekeskuksen metsäntutkimuslaitos on ollut mukana useiden rajanläheisten suojelualueiden tutkimuksissa Tolvojärvi (Suojärvi), Isojärvi (Lahdenpohja) ja Maximjärvi (Mujejärvi) esimerkkeinä mainittuina. Uusina virallisina suojelualueina odotetaan tänä vuonna päätöksiä Laatokan ja Suomenlahden saariston alueista. Suomalais-venäläinen luonnonsuojeluyhteistyö perustuu jo vuonna 1955 allekirjoitettuun sopimukseen tieteellis-teknisestä yhteistyöstä. Maiden väliset kulttuuriset erot ovat isoja, mutta kolmen eri instrumentin turvin sitä on jatkettu jatkuvasti, joista EU:n CBC-rahoitus on tärkeässä roolissa nykyisin. Suomalaisten metsäalan organisaatioiden esille tuoma ajatus oli, että metsien vapaaehtoisen suojeluohjelman Metson rahoitusta ohjattaisiin enemmän Suomen itäisempiin osiin, joilla suojelualueita voitaisiin lisätä itärajan pinnassa nykyisissä talousmetsissä.
Tilaisuus päättyi ryhmäkeskusteluihin osallistujien edustamien organisaatioiden rooleista raja-alueiden luonnonsuojelutyössä pohtimalla käytännön toteutuksen mahdollisuuksia ja esteitä. Paikallisväestön rooli nähtiin merkittävänä asiantuntijuuden lähteenä (bottom up approach). Työryhmäkeskustelujen tuloksia hyödynnetään tulevan toiminnan suunnittelussa. Tammikuussa EU julkaisee Ex post-tutkimuksensa tulokset edellisen ohjelmakauden onnistumisesta.
Kirjoittaja: Pasi Poikonen, Luke 18.12.2017