Venäjän metsäviraston johtajan V. Roschupkinin mukaan metsäisten maiden pinta-ala on kasvanut 0,8 milj. ha. Tämä liittyy hänen mukaansa uudistuksiin, joilla on pyritty lisäämään metsätalouden tehokkuutta.
Venäjän metsäsektorin pääongelmaksi Roschupkin edelleen mainitsee laittomat hakkuut. Toimiessaan laittomien hakkuiden estämiseksi metsävirastolla on vastassaan järjestäytyneitä salakaato- ja rikollisryhmittymiä. Niillä on liikuteltavaa kalustoa, johon kuuluu kaikki viestintävälineistä, puunkorjuu- ja kuljetuskalustoon, eivätkä ne kavahda rajujakaan otteita.
Roschupkinin mukaan venäläinen tapa säännöstellä metsänkäyttöä on tiukimpia maailmassa. Metsänkäyttäjien, puutavaran ja -tuotteiden kierron valvonta kuuluu metsäviraston sekä federatiivisten valvontalaitosten ja järjestyselinten yhteisiin tehtäviin. Hyvin sovitulla työnjaolla päästään myönteisiin tuloksiin. Esimerkiksi ensimmäisellä puolivuotiskaudella 2004 todettiin noin 12 000 laitonta hakkuuta, joiden puumäärä oli yli 300 000 m3 ja rahallinen vahinko 2,6 mrd. ruplaa. Kaiken kaikkiaan laittomien hakkuiden osuus on noin 5 % kaikesta Venäjällä korjatusta puusta. Suuremmat luvut perustunevat puutteellisiin tietoihin tai niitä levitetään harhauttamismielessä.
Suurin osa Venäjän markkinoille tulevasta laittomasti hakatusta puusta saadaan ilman lupia tai väärennetyillä luvilla leimikoiden ulkopuolella tehdyistä hakkuista tai hakkuista, joissa luvatut määrät tai alat on ylitetty tai puukaupoilla, joissa kansalaiset myyvät edullisesti omiin tarpeisiin ostamaansa puuta.
Laittomasti korjattu puu yleensä legalisoidaan kuljetus- tai myyntivaiheessa. Roschupkinin mukaan venäläisen puun laiton vienti on edelleen mittavaa. Jokaisella venäläisellä puunmyyjällä, joka toimii laittomasti tai puolilaittomasti, on ulkomainen ostaja, joka yleensä väittää itseään lainkuuliaiseksi liikemieheksi. Metsäviraston johtaja kertookin, että suuri osa laittomista hakkuista ja laittomasta puunkierrosta aiheutuu nimenomaan tällaisten ”säästäväisten” ulkomaisten yhtiöiden osoittamasta aktiivisesta kysynnästä.
Tärkeimmiksi toimenpiteiksi laittomien hakkuiden estämisessä Roschupkin mainitsee metsäseutujen asukkaiden sosiaalisten ongelmien ratkaisun. Tämän vuoksi mm. valtakunnanlaajuisiin ohjelmiin on varattu resursseja uusien työpaikkojen luomiseksi metsäisimmille alueille, uusien tuotantolaitosten, varsinkin puunjatkojalostustehtaiden, perustamiseksi sekä vaihtoehtoisten energiamuotojen eli puujätteen ja huonolaatuisen puun käyttöön oton tukemiseksi.
Lainsäädännössä metsävirasto kannattaa ohjeita rikosvastuusta niissä tapauksissa, joissa on todettavissa laittomasti korjatun puun hankinta, säilytys, kuljetus tai myynti. Lisäksi metsävirasto aikoo ryhtyä toimenpiteisiin puutavaran liikkumisen turvaamiseksi niin kotimaan- kuin vientimarkkinoillakin, kansallisen vapaaehtoisen sertifiointijärjestelmän käyttöönottamiseksi, yhtenäisen metsävarojen kirjaus- ja valvontajärjestelmän luomiseksi mukaan lukien puunmerkkaukset, yhtenäisen hakkuulupatietokannan, sekä sähköisen metsäkauppapörssin perustamiseksi.