Puukauppa ja sen myötä myös Venäjän puutullit nousivat keskeiseksi puheenaiheeksi Joensuun Muuttuva Venäjä –metsäseminaarissa 7. toukokuuta. Keskustelun aloitti Suomen Moskovan suurlähetystön lähetystöneuvos Timo Leinonen, jonka mukaan Suomen ja Venäjän välisissä suhteissa ”kantona kaskessa” ovat jo vuosia olleet raakapuun vientitullit: Jo lehtipuun vientitullien vapauttamisesta hyötyisivät sekä Suomi että Venäjä. Pelkästään Luoteis-Venäjältä kertyy hakkuista useita miljoonia kuutioita koivukuitua, jota oma teollisuus ei tällä hetkellä pysty jalostamaan. Poistamalla lehtipuun vientitullit parannettaisiin korjuutoiminnan kannattavuutta Venäjällä luomalla lehtikuitupuulle markkinat. Tämä edistäisi osaltaan myös metsäteollisuuden investointien toteutumista, uskoo Leinonen.
Kahden häviäjän kauppaa
Leinosen lailla myös useat muut seminaarin puhujat uskoivat, että molemmat maat hyötyisivät, jos maiden välinen puukauppa saataisiin toimimaan entiseen tapaan. Näkyvimmin asian toi ilmi Stora Enson puunhankinnan johtotehtävissä pitkän uran tehnyt Metsäneuvos Kauko Parviainen, joka näki Suomen ja Venäjän metsäsektorien nykyisissä suhteissa kaksi häviäjää: Suomi on puutullien seurauksena joutunut sopeuttamaan ja supistamaan tuotantoaan, eikä teollisuutemme käyttämän raaka-aineen puulajirakenne ei ole tällä hetkellä optimaalinen, luonnehti Parviainen. Puutullien vuoksi rajan taakse jäävälle koivukuidulle ei myöskään ole omaa teollista käyttöä Venäjällä, eikä sitä ole aivan lähivuosina edes odotettavissa, sillä uuden sellukapasiteetin rakentaminen vie vähintään viisi vuotta, hän kertoi. Venäjän Euroopan puoleisten metsien rakenne on pääosin sekapuuvaltaista ja koska havupuun hakkuumahdollisuudet alkavat olla kaluttu loppuun, nykyisestä hakkuukertymästä yli puolet on puuta, jolle ei ole toimivia markkinoita. Käyttämättä jäävästä puusta aiheutuvat kustannukset johtavat aleneviin hakkuumääriin, mikä puolestaan aiheuttaa nousupaineita havupuun tehdashintoihin, ja johtaa lopulta raaka-ainepulaan Venäjän tehtailla, jatkoi Parviainen.
Tutkimus vuorovaikutuksen ylläpitäjänä
Venäjän tullipolitiikalla yritetään pakottaa länsimaat investoimaan venäläiseen jalostusteollisuuteen, mutta Parviainen ei usko tällaisen politiikan toimivuuteen. Investoinnit eivät synny pakottamalla, vaan niiden on edelleenkin pohjauduttava kustannuslaskelmiin ja suotuisiin toimintaedellytyksiin, hän totesi. Parviaisen mukaan tutkimussektorilla on oma, tärkeä roolinsa umpisolmun avaamisessa. Vientitullien seurauksena monet länsimaiset toimijat ovat supistaneet Venäjän puunhankintaoperaationsa minimiin, ja samalla myös tietotaidon siirtyminen ja vuorovaikutus maiden välillä on vähentynyt. Tässä tilanteessa tutkimussektorin asema on korostetun tärkeä, sillä tutkimuksen avulla on mahdollista pitää ”linjat auki” tämän vaikean tilanteen yli, hän uskoo.