Luoteis-Venäjän Expert-lehti arvioi markkinatilanteen ja tulevien puutullien vaikutuksia puunkorjuualaan artikkelissa ”Draama metsässä”, jossa on haastateltu useita venäläisiä asiantuntijoita. Artikkelin keskeinen sisältö on seuraava:
Raakapuun viennin lopettavat tullit ja sahatavaran alhainen kysyntä Euroopan markkinoilla voivat muodostua kriisiksi Luoteis-Venäjän puunkorjuuyrityksille. Talouskehitysministeriön tietojen mukaan puunkorjuumäärä on vähentynyt alkuvuoden 2008 aikana lähes 8 % edellisvuodesta, samalla kun metsäteollisuuden tuotanto on lisääntynyt yli 5 %. Puunkorjuun vähentyminen ei ole koskettanut suuria puunjalostuskombinaatteja, jotka ovat saaneet raaka-ainetta riittävästi omilta leimikoiltaan. Korjuumäärä on vähentynyt pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jotka kattavat kolme neljäsosaa Venäjän hakkuumääristä. Vuoden alusta lähtien nämä yritykset ovat vähentäneet tuotantoaan ja osa lopettanut kokonaan toiminnan huonon kannattavuuden vuoksi.
Holding-yhtiö Investlespromin puunkorjuudivisioonan johtaja Fedor Grabar kommentoi tilannetta seuraavasti: ”Puunkorjuun tilanne huononi jo viime vuoden lopulla, mutta sitä ei juuri huomattu. Nyt tilanne on pahentunut kriisiksi.”
Tilanne ei ole yhtä huono kaikkialla Venäjällä. Puunkorjuumäärät jopa kasvavat joillain Siperian ja Kauko-Idän alueilla kiinalaisen kysynnän ansiosta. Luoteis-Venäjän metsäteollisuus on kuitenkin täysin toisenlaisessa asemassa. Se on sidoksissa eurooppalaiseen markkinaan, johon viedään puolet metsäteollisuuden tuotteista. Puukorjuumäärät ovat vähentyneet Luoteis-Venäjällä keskimäärin muuta maata nopeammin. Luoteis-Venäjän sisälläkin alueet ovat erilaisessa asemassa. Paras tilanne on alueilla, joissa on suuria sellu- ja paperitehtaita ja nykyaikaisia puunjalostusyrityksiä (Leningradin ja Arkangelin alueet). Huonommin menee raakapuun tai sahatavaran vientiin suuntautuneilla alueilla, Vologdan, Novgorodin ja Pihkovan alueilla sekä Karjalan tasavallassa. Tilanne ei ole sen parempi Komissa, jossa on vain yksi suuri sellu- ja paperitehdas eikä ylijäämäpuuta kannata viedä muille alueille pitkien kuljetusmatkojen takia.
”Tämän vuoden maaliskuusta alkaen sahayrityksillä on ollut ensimmäisen kerran tällä vuosikymmenellä ylitarjontaa tukista ja ne ovat lopettaneet raaka-aineen oston paikallisilta korjuuyrityksiltä. Sahojen raaka-ainevarastot ovat suuremmat kuin viime vuonna ja hakkuiden määrät vähenevät”, toteaa Komin metsäteollisuuden liiton johtaja Vladimir Bondarenko.
Novgorodin alueella tullaan tänä vuonna hakkaamaan vain puolet viime vuoden määrästä päätellen myönnetyistä hakkuuluvista. Myös Vologdan alueella puuvarastot ovat täynnä ja tilanne vaatii äärimmäisiä toimia. ”Joka vuosi olemme siirtyneet syyskuun alussa työskentelemään vuoronvaihtoperiaatteella, jossa hakkuita on tehty tiettömillä alueilla pitkissä työvuoroissa. Puut on kuljetettu metsästä pois talvikauden alettua talviteitä pitkin. Tänä vuonna emme todennäköisesti tätä tee raakapuun ylitarjonnan vuoksi”, kertoo ”Vologodskie lesopromyshlenniki” -yrityksen johtaja Evgeni Tsvetkov.
Kriisin seuraukset ovat näkyvimmät Karjalassa. Puunkorjuuyritysten tuotto on vähentynyt vuoden alusta 18−20 % ja kannattavuus on miinuksella. Kaksi suurta yritystä ”Auer & Varlen” ja ”Pegas International” ovat lakkauttaneet tuotannon ja kolmas ”Kemin saha” valmistautuu tuotannon pysäytykseen. Karjalan metsäteollisuusministerin Vladimir Jurjevin mukaan puunkorjuussa ei ole ollut vastaavaa tilannetta kymmeneen vuoteen.
Luoteis-Venäjän metsäteollisuusyritysten konfederaation johtaja Denis Sokolov vahvistaa, että pienet ja keskisuuret korjuuyritykset joutuvat myymään puuta alle omakustannushinnan. Jo vuonna 2006 tilanne oli masentava, esimerkiksi Leningradin alueelle laskettu puun omakustannushinta oli keskimäärin 570 ruplaa/m³ puun hinnan ollessa 536 ruplaa/m³. Sokolovin mukaan puunkorjuuyritykset ovat onnistuneet ”häivyttämään” kustannukset, esimerkiksi oman sahaustoiminnan kustannuksella tai jättämällä halvempi puu metsään. Tänä vuonna perinteiset liiketoiminnan ”tervehdyttämismenetelmät” eivät enää toimi, koska tuotantokustannukset ovat nousseet jyrkästi, mm. rautatiekuljetukset ovat kallistuneet 20 % ja polttoaine 24 % viime vuoteen verrattuna. Lisäksi uuden metsälain myötä metsänvuokraajat on velvoitettu vastaamaan metsien uudistamisesta, hoidosta ja suojelusta aiheutuvista kustannuksista. ”Yritykset eivät saa edes lakisääteisiä minimipalautuksia federaation budjetista, koska palautusten maksumekanismi puuttuu”, toteaa Sokolov.
Raakapuun hinta on laskenut Venäjän markkinoilla vuoden 2008 alusta saakka. Novgorodin alueella toimivan yrityksen ”Adept Les Holding” johtaja Aleksandr Jurkin kertoo, että viime vuonna tukin hinta oli 2 400 ruplaa/m³ ja kuidun 1 700 ruplaa/m³, kun tänä vuonna tukista saa 1 880 ruplaa/m³ ja kuidusta 1 200 ruplaa/m³.
Puun hinnan lasku liittyy kahteen tekijään. USA:n luottokriisi on vähentänyt rakennustarvikkeiden kysyntää ja tarjonta Euroopan markkinoilla on lisääntynyt huomattavasti, mikä on edelleen laskenut sahatavaran hintaa. Venäjän sisämarkkinoiden kysyntä ei riitä korvaamaan Euroopassa menetettyjä markkinoita. Rakennustarvikkeita tuottavan pihkovalaisen yrityksen ”Rosich” johtajan Valeri Belavinin mukaan puutuotteet eivät ole vielä Venäjällä niin kysyttyjä kuin Euroopassa, vaan tullevat muotiin vasta kymmenen vuoden päästä.
Sahatavaran kysynnän lasku on johtanut tukin tarpeen vähenemiseen ja huonompilaatuista tukkia on alettu myymään kuitupuuna. Sahojen ja sellutehtaiden raaka-aineen kysyntä on kuitenkin tarjontaa pienempi ja sisämarkkinoiden hinnat laskevat. Samaan aikaan Venäjän markkinat tuntevat myös toisen tekijän, valtion politiikan vaikutuksen. Vientitullien korotukset ovat vähentäneet toimialan kannattavuutta jyrkästi. Korjuuyritykset odottavat pelolla tammikuuta 2009, jolloin astuu voimaan viimeinen korotus. Huolenaiheena on erityisesti yli 15 cm lehtikuitupuu, jolle ei ole kysyntää Venäjällä.
Puun viennin lopettavan tullin seurauksena Euroopan puoleinen Venäjä päätyy vaikeaan tilanteeseen. Toisaalta, kasvavan jalostuskapasiteetin ja innovatiivisten hankkeiden seurauksena on odotettavissa havupuun vajetta, minkä vuoksi korjuumääriä on lisättävä. Toisaalta, lehtipuun määrä kasvaa huomattavasti eikä sille ei ole paljoa kysyntää Venäjällä, samalla kun valtiovalta rajoittaa sen vientiä ulkomaille, pohtii Evgeni Tsvetkov.
Novgorodin alueella lehtipuuston osuus metsistä on suuri ja viennin päättyminen tarkoittaa 500 000 kuutiometriä kuitupuuta, jolle ei ole kysyntää. Lähin sellu- ja paperitehdas, Svetogorsk, ei pysty jalostamaan viennistä vapautuvaa puumäärää eikä vienti Arkangelin tai Kotlaksen tehtaille ole kannattavaa nykyisillä rautatietariffeilla, toteaa Aleksandr Jurkin. Hänen mukaansa ”Adept Les Holding” lopettaa toimintansa metsäalalla, jos Venäjän hallitus ei muuta lehtikuitupuun tullia koskevaa päätöstään.
Pessimistisimmät asiantuntijat ennustavat puunkorjuualan nopeaa romahdusta. Denis Sokolovin mukaan alalta poistuu paljon pieniä ja keskisuuria yrityksiä. Prosessi on jo alkanut, korjuuyrityksiä tulee myyntiin yhä enemmän. Ensimmäisenä seurauksena ovat sosiaaliset ongelmat metsäkylissä. Keskipitkällä aikavälillä puunkorjuumäärät romahtavat ja muodostuu raaka-ainevajetta. Pitkällä aikavälillä menetämme puunkorjuualan: teknologinen taso ja työvoiman osaaminen alenevat.
Tilanteesta on myös vallalla toisenlainen näkemys. Suuryritysten edustajien mielestä olosuhteiden vaikeutuminen tervehdyttää metsäteollisuutta ja alalta poistuvat heikot ja epämääräisimmät yritykset. ”Ei pidä kamppailla markkinoiden, vaan kustannusten kanssa. Tämä vaatii valtiovallan ja liike-elämän yhteisiä ponnistuksia. Valtiovallan tulisi rakentaa teitä ja tarkistaa metsänkäytön sääntöjä tavoitteena tehdä toiminnasta taloudellisesti kannattavaa yrityksille. Yritysten pitäisi omasta puolestaan kehittää toimintaansa ja parantaa työn tuottavuutta”, toteaa Fedor Grabar.
Ilim-ryhmän viestintäjohtajan Dmitri Chuikon mukaan pienet yritykset eivät voi koskaan turvata suuryritysten tarvitseman puumäärän hakkuita. Tietyillä Arkangelin alueen osilla yhtiöön kuuluvien puunkorjuuyksiköiden tuottavuus on kymmenen kertaa suurempi kuin alueella toimivien pienten yritysten, parhaissa tapauksissa jopa 25-kertainen, toteaa Chuiko. Hänen mielestään urakoitsijaksi ryhtyminen on paras selviytymiskeino niille pienille yrityksille, jotka ovat ehtineet hankkia modernia korjuuteknologiaa moottorisahan tilalle. Tällä hetkellä urakoitsijat tekevät Ilimin hakkuista 10-12 % Siperiassa ja 3 % Euroopan puoleisilla alueilla, mutta yhtiö on valmis lisäämään yhteistyötä urakoitsijoiden kanssa.
Suurten yritysten edustajien näkemys on toisaalta oikeutettu. Yritykset, jotka eivät pysty kohentamaan teknologiaansa tai pitämään kustannuksia aisoissa, eivät pärjää bisneksessä. Toisaalta kysymys ei ole niin yksinkertainen. Alalta tulee poistumaan myös muita kuin heikkoja ja kehityksestä pudonneita yrityksiä. Edellä mainittu yritys ”Adept Les Holding” on jo ostanut uusia korjuuketjuja ja suunnitteli investoivansa teknologiaan myös tänä vuonna. Korjuukustannukset eivät vain riipu yksinomaan käytetystä teknologiasta tai työn laadusta, vaan paljolti myös leimikoiden rakenteesta ja sijainnista.
Myöskään holding-yhtiötä ”Vologodskie lesopromyshlenniki” ei voida laskea kehityksestä jälkeen jääneisiin. Evgeni Tsvetkov toteaa, että polttoainekustannusten nousu saa yrityksen siirtymään suunniteltua nopeammin tuottavampiin ja vähemmän kuluttaviin metsäkoneisiin ja puutavara-autoihin. Yritys rakentaa Vologdan alueella kahta sahalaitosta (kapasiteetti yht. 330 000 m³) ja suunnittelee levytuotantoa yhteistyössä suomalaisten kanssa. Investoinnit ja nykyaikainen teknologia eivät kuitenkaan ole ihmelääke, vaan yritys toimii käytännössä ilman voittoa, vähentää puunkorjuumääriä ja jättää kaukaisimmat leimikot hakkaamatta. Pian edessä on vielä vaikeampi tilanne, kun kysyntää lehtikuitupuulle ei ole.
Millaiset ovat tulevaisuudennäkymät? Kun sahatavaran kysyntä elpyy ulkomaan markkinoilla ja Venäjälle rakennetaan vaikkapa joka viides ilmoitetuista sellu- ja paperitehtaista, puun kysyntä moninkertaistuu. Tällöin voimakkaasti heikentynyt puunkorjuuala ei pysty vastaamaan kysyntään.