Leningradin alueen Metsäteollisuudenharjoittajien liiton hallituksen puheenjohtaja A.B. Gosudarev lähestyi hallituksen metsäpolitiikasta vastaavaa 1. varapääministeriä Viktor Zubkovia avoimella kirjeellä, joka julkaistiin 21.3. Venäjän metsäalan äänenkannattajassa, Lesnaja Gazetassa, nimellä ”Metsäteollisuus astui ansaan”.
Kirjoituksessaan Gosudarev kritisoi Venäjän hallituksen puutulleihin nojaavaa metsäpolitiikkaa, jonka sanoo aiheuttaneen korvaamatonta vahinkoa ja ”saattaneen polvilleen ulkomaisten raakapuunostajien asemasta kotimaiset metsäteollisuusyhtiöt mm. Leningradin alueella”.
Leningradin alueella voitaisiin kirjoittajan mukaan hakata vuosittain 9 milj. m³ puuta, josta sellu- ja paperiteollisuuden raaka-aineeksi sopivaa on 4,3 milj. m³ – samalla kun alueen sellu- ja paperiteollisuuden kulutus on enimmillään 3,5 milj. m³ puuta. Kun lukuun lisätään levyteollisuus, alueen tarpeet ovat kaikkiaan 6 milj. m³ vuodessa.
Hallituksen puutullipäätöksen vuoksi suomalaiset tehtaat, joille koivukuitua aiemmin on myyty, lakkasivat ostamasta sitä jo vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä, kirjoituksessa todetaan. Maaliskuun 2009 alkuun mennessä yksin Leningradin alueen liiton jäsenyritysten varastoihin oli kertynyt 1,2 mrd ruplan (noin 26 milj. euron) arvosta kuitupuuta, jolle ei ole kysyntää. Lisäksi hintakehitys vuoden 2008 loppuun tultaessa oli tuottajille epäedullinen. Tällä hetkellä kannattavuuslaskelmia on kysynnän puuttuessa vaikea tehdä, mutta käytännössä puuta joudutaan myymään alle tuottajahinnan. Vuonna 2009 hakkuut alenevat arvioiden mukaan edelleen, ja 40% hakattavissa olevasta puusta jää metsään. Samalla kaikki kuitupuu jää myymättä.
Tulovirran heikkeneminen tilanteessa, jossa lainarahaa ei ole saatavissa, johtaa yritysten seisokkeihin, palkkarästeihin ja siten myös veronmaksun vähenemiseen kaikkien tasojen budjetteihin. Tämä kaikki tapahtuu talvikautena, jolloin Leningradin alueella normaalisti suoritetaan 70% hakkuista.
Kirjoittaja muistuttaa, että niin hänen edustamansa liitto kuin Venäjän alueiden enemmistö pyysi hallitusta jättämään tämän harkitsemattoman askeleen ottamatta (viitataan Zubkoville Pietarin kansainvälisessä metsäfoorumissa syksyllä tehtyyn vetoomukseen).
”Ikävä kyllä, metsäteollisuuden ennustukset kävivät täysimääräisesti toteen. 1.1.2009 jälkeen Stora-Enso, UPM-Kymmene, Metsäliitto ym. eivät ole allekirjoittaneet kanssamme ainuttakaan sopimusta kuitupuun ostamisesta.” Yritysten kanssa Pietarissa 29.1. käydyissä neuvottelussa ilmeni, että ongelmana on puutullien lykkääminen vain kuluvan vuoden loppuun – epävarmuuden oloissa ei toimintaa voida suunnitella eteenpäin eikä puukauppoja tehdä. Ellei tilanne muutu ennen kesäkuuta, osa tehtaista uudelleenorientoi toimintansa ja jäljellejäävän markkinaosuuden valtaavat toimittajat muista maista, varoittaa kirjoittaja.
Venäjä ei hänen mukaansa aiemminkaan saanut kaupaksi kaikkea kuitu- ja teknologista puuta, ja nykyisissä talouskriisin oloissa metsäsektoria odottaa täydellinen romahdus. Hakkuiden loppumisen seurauksena ketjussa seuraavana halvaantuu puunjalostus. Ihanteellisissakin oloissa (rahoitus ja infrastruktuuri kunnossa) sellu- ja paperikombinaatin rakentaminen kestää yli kuusi vuotta.
Johtopäätöksenä Gosudarev esittää vientitullien poistamista joukolta nimikkeitä (lehtipuulajikkeiden raakapuu kuorella tai ilman tai pintapuu, pituudesta ja läpimitasta riippumatta, ml. kuitupuun sekä havukuidun). Kirjoittajan mielestä asteittaisiin tullinkorotuksiin voitaisiin ryhtyä 2015-20. Näin metsäteollisuuden yritykset voisivat talouskriisin oloissakin jatkaa toimintaansa, ja sosiaalisilta jännitteiltä vältyttäisiin.
Gosudarevin viesti Zubkoville viranomaisten toiminnasta on selkeä: ”Katsomme, että 24.12.2008 antamianne käskyjä ei toimeenpanna. Tulliviranomaiset tuottavat toiminnallaan yksinomaan vahinkoa Venäjän taloudelle. Keksityt turhat koodit lehti- ja havukuidulle tuottavat Venäjän metsäteollisuusyrityksille satojen miljoonien ruplien tappiot. Ilmeisesti tullimiehet eivät tiedä, että läpimitasta riippumatta kaikki kuitupuu pilkotaan hakkeeksi. Näiden määräysten laatija tulee lähettää muutamaksi vuodeksi metsään risusavottaan samoin kuin se, joka avoimesti jättää määräyksenne noudattamatta.”
Kirjoituksen lopussa nimetään toinen ”Venäjän talouden tuholainen” (vreditel) – eläin- ja kasviterveysvirasto Rosselhoznadzor, joka kerää ympäri Venäjää pk-yrityksiltä miljoonia ruplia kasvinterveystodistuksista, joita tarvittaisiin vain kun kyseessä ovat karanteenialueet. Viraston uusin määräys, jonka mukaan raakapuun myyjän on 30 vrk tai 15 vrk ennen tavaran lastaamista ilmoitettava kuljetuksessa käytettävän ajoneuvon numero, ei ylipäätään enää ole normaalijärjellä ymmärrettävissä.
”Miksi hallitus ei saata oikeuden eteen virkamiehiä, jotka tehtailemillaan säännöillä vain synnyttävät korruptiota?”, kysyy Gosudarev kehottaen selvittämään kasvinterveysviranomaisilta minne nämäkin metsätalouden rahat katoavat – keskellä maailmantalouden kriisiä, kun jokainen kopeekka on kallis.
Lähde: Mediakatsaus 25.3.2009, Marja Liivala
Suomen suurlähetystö, Moskova