Helsingin yliopiston metsätieteen laitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen tutkijat ovat selvittäneet Arkangelin alueen kuusimetsissä viime aikoina havaittuja laaja-alaisia puustokuolemia ja niiden syitä, tiedottaa Metla. Metsäviranomaisia ja tutkijoita huolestuttaneisiin laajamittaisiin puustokuolemiin on kiinnitetty huomiota Venäjän hallitusta myöten. Erityisen huomion kohteena on ollut yli miljoonan hehtaarin laajuinen Vienan metsä (Dvinskij les) Dvina- ja Pinega-jokien välisellä vedenjakaja-alueella. Alue on merkittävä sekä puuvarojensa että luonnonsuojelullisten arvojensa vuoksi. Vienan metsä on yksi suurimpia vielä jäljellä olevia luonnontilaisen metsän kokonaisuuksia Pohjois-Euroopassa.
Tutkituissa metsiköissä puiden kuolleisuus oli suurinta vuosina 1999 – 2004 ja puiden kuolleisuuden huippu saavutettiin vuonna 2001. Puista kuoli näiden viiden vuoden aikana viidennes (21 prosenttia), kun tapahtumaa edeltäneiden 20 vuoden aikana vuosittainen puiden kuolleisuus oli vain 0,5 prosenttia. Puiden sädekasvujen muutoksista voitiin päätellä, että aiemmat puuston kuolleisuusepisodit ajoittuivat 1880- ja 1940-luvuille. Puustokuolemat eivät siis ole alueella uusi ilmiö, joskin viimeisin episodi oli todennäköisesti poikkeuksellinen sekä laajuudeltaan että voimakkuudeltaan viimeisen 200 vuoden tarkastelujaksolla.
Puuston kuolleisuus- ja ilmastotietojen vertailu paljasti, että poikkeuksellinen kuivuus on todennäköisin ilmiötä selittävä tekijä. Alueen heikosti vettä läpäisevä hienojakoinen maaperä altistaa pinnallisen juuriston omaavat kuuset kuivuusstressille. Kuivuuden seurauksena puut ovat altistuneet myös tuhohyönteisille, ja puustokuolemaan liittyikin runsas kirjanpainajan esiintyminen. Ilmastotietojen perusteella voitiin laskea, että viimeisen sadan vuoden jaksolla metsien maaperä oli kuivimmillaan vuonna 1999, ja aluetta vaivasi kuivuus myös vuosina 2000 ja 2001. Ilmastollisella vaihtelulla ja tutkittujen kuusimetsien dynamiikalla oli selvä yhteys. Jos kesäaikaiset kuivuuskaudet lisääntyvät ilmaston muuttuessa, voi tällä olla merkittävä vaikutus Pohjois-Euroopassa vastaavissa olosuhteissa kasvaviin kuusimetsiin ja niiden kehitykseen.
Tutkimus toteutettiin Helsingin yliopiston metsätieteiden laitoksen ja Metlan Kolarin yksikön yhteistutkimuksena. Maastotyöt tehtiin kesällä 2007 yhdessä Arkangelin Pohjoisen metsätalouden tutkimuslaitoksen asiantuntijoiden kanssa.
Lähde: Metla