Venäjän metsäteollisuuden investointihankkeiden toteutumismahdollisuuksista, Venäjän roolista maailmanmarkkinoilla ja alan suurimmista kehitysvaikeuksista kertoo Luoteis-Venäjän metsäteollisuusliiton toiminnanjohtaja Denis Sokolov uutistoimisto RBK dailyn haastattelussa:
Millaiseksi arvioitte valtion roolin metsäalan kehittämisessä?
”Valtio on luovuttanut metsien hallinnoinnin aluetasolle, minkä vuoksi valtion rooli metsäalalla vähenee. Valtion katsotaan suorittaneen tehtävänsä: se laati uuden metsälain sekä sen edellyttämät federaation lait, asetti sulkutullit luomaan pohjaa investoinneille sekä valitsi ensisijaiset investointihankkeet. Ajatellaan, että tähän valtion tehtävät loppuivatkin. Nyt meillä on niin paljon metsäasioista vastaavia hallituksenalaisia organisaatioita, ettei ymmärretä, mikä mistäkin vastaa. On maatalousministeriön metsäosasto, Federaation metsätalousvirasto, teollisuus- ja kauppaministeriön alainen kevyen teollisuuden ja metsäteollisuuden osasto, varapääministeri Viktor Zubkovin johtama metsäteollisuuden kehittämisneuvosto jne. Kun kaikki hoitavat kaikkea, kenelläkään ei ole tarkkaan määriteltyjä velvollisuuksia.”
Onko niin että ensisijaisen investointihankkeen statusta ei enää anneta?
”Ensisijaisiksi valittuja hankkeita on jo nyt noin 300. Kaikki metsät on jo jaettu. Siksi uusia hankkeita varten metsää täytyy viedä muilta. Pelkästään uusia sellu- ja paperitehdashankkeita on meillä nyt 29 kappaletta. Jos ne kaikki toteutuvat, me katamme maailman paperintarpeen nelinkertaisesti. Tai esimerkiksi puutalorakentamiseen tarvittavien OSB-levyjen tarpeen. Pelkästään yhdellä Luoteis-Venäjän alueella on suunniteltu 950 000 kuutiometrin OSB-levytuotantoa, samalla kun Venäjän oma kulutus on nyt noin 150 000 kuutiometriä. Voi olla, että siihen mennessä kun levytehdas on rakennettu, kulutus on 300 000 kuutiometriä, mutta se on joka tapauksessa kolme kertaa vähemmän kuin ao. alueelle suunniteltu tuotantokapasiteetti, puhumattakaan koko Venäjän tuotantomääristä.”
Millaiset ovat mahdollisuudet viennin alalla?
”Meidän tuotteemme ovat yleensä kalliimpia kuin ulkomaiset. Se että puu on meillä halpaa, on harha. Puuta meillä on paljon, mutta osa siitä on saavutettavissa ja osa ei. Nimenomaan saavutettavissa olevia metsiä meillä on jäljellä vain vähän, ja vaikeasti saavutettavien metsien luo pääsemiseksi tarvitaan suuria investointeja. Lisäksi suurin osa ensisijaisia investointihankkeita toteuttavista yrittäjistä ei ajattele sitä, että olisi tehtävä kilpailukykyisiä tuotteita. Yhteenkään ao. yrittäjien investointihankkeista ei ole liitetty markkinointi- ja myynninedistämiskuluja. Ajatellaan, että tärkeintä on rakentaa ja kaikki on sitten kunnossa. Valtio ei osallistu teidenrakentamiseen eikä infrastruktuurin luomiseen jne. Loppujen lopuksi päädytään tilanteeseen, jossa yhden sellu- ja paperitehtaan rakentaminen maksaa 1,2 miljardia euroa, mutta hankkeen toteuttaminen edellyttää 700 kilometriä teitä yhden kilometrin maksaessa 10 miljoonaa ruplaa sekä noin 20 miljardia ruplaa maksavan sillan joen yli ja kaksi sähkövoimalaitosta. Ja tämä on vasta ilman sosiaalialan kohteita – kouluja, sairaaloita, asuntoja jne. Päädytään tilanteeseen, jolloin investoijan sijoittamaa yhtä ruplaa kohden valtion on käytettävä kolme ruplaa. Mutta valtio ei ole valmis lähtemään rahoittamaan tällaisia kuluja.”
Kuinka monen uuden sellu- ja paperitehdashankkeen arvioitte toteutuvan?
”Parhaassa tapauksessa muutaman. Toistaiseksi Venäjälle ei ole taloudellisesti, ekologisesti eikä sosiaalisesti tarkoituksenmukaista rakentaa uusia sellu- ja paperitehtaita. Luulen, että monia hankkeita tuodaan esille, jotta ne saisivat prioriteettiaseman, mitä kautta ne pääsevät metsähuutokauppoihin 50 prosentin alennuksella. Maailmanlaajuiset tutkimukset osoittavat, että sellu- ja paperiteollisuuden keskus on siirtymässä eteläiseen tropiikkiin. Sinne investoidaan nyt aktiivisesti. Asiantuntija-arvioiden mukaan sellu- ja paperitehtaalle tarvitaan metsää Brasiliassa 100 000 hehtaaria, Skandinaviassa 700 000 hehtaaria ja Venäjällä 5 miljoonaa hehtaaria.”
Ero Brasiliaan on ymmärrettävä, mutta miten ero Skandinavian suhteen on selitettävissä?
”Meillä puun vuotuinen kasvu on pienempi. Lisäksi ulkomailla harjoitetaan intensiivistä metsätaloutta ja pinta-alalta saadaan enemmän puuta. Varsin monissa paikoissa puulajeja vaihdetaan toisiin (eri syistä, mm. siksi ettei istutuksia ole tehty pitkään aikaan), minkä seurauksena lehtipuulajit muuttuvat vallitseviksi. Meillä niitä ei juurikaan käytetä. Venäjän huonojen teiden takia ajoneuvot joutuvat aivan toisenlaisen rasituksen alle – Skandinaviassa suurilla puutavara-autoilla voidaan kerralla kuljettaa 60 kuutiometriä, mutta Venäjällä KamAZeilla 15 kuutiometriä, lisäksi rautatierahdit ovat kalliit jne. Sähköstä puhumattakaan: Leningradin alueella yhteen puunjalostus-laitokseen on sijoitettu noin 4 miljoonaa dollaria, yksistään luvasta sähköverkkoon liittymiseksi tehtaalta pyydettiin 1 miljoona dollaria. Tämän vuoksi tehdas on seisonut jo vuoden. Tällaiset tapaukset ovat tavallisia.”
Kuinka suhtauduitte puunviennin täyskieltoon?
”En ole kertaakaan kuullut yhdenkään virkamiehen sanovan: ”Miksi emme kieltäisi öljynvientiä? Budjettia ajatellen olisi edullisempaa, jos emme myy öljyä, vaan pitkälle jalostettua lopputuotetta.” Kukaan ei tuollaisia puhu. Kokemus maailmalla on osoittanut, että puun sulkutullit eivät ole koskaan johtaneet mihinkään hyvään. Venäjä on toimittanut noin 50 miljoonaa kuutiometriä, eikä meillä ole tuolle puulle omaa jalostuskapasiteettia. Meillä ei ole paikkaa mihin tuo määrä puuta laittaa. Lisäksi puun myynti- ja tullitulot eivät ole menneet Moskovaan, vaan alueille. Jos puunvienti kielletään kokonaan, menetetään useita kymmeniätuhansia työpaikkoja. Ensivaiheessa kielto on edullinen sellu- ja paperiteollisuudelle, mutta sitten pienet ja keskisuuret toimijat putoavat markkinoilta, puunkorjuu vähenee ja puunjalostusala törmää raaka-ainepulaan. Raakapuun viennin täydellinen kielto on mahdollista vasta sen jälkeen, kun omaa kapasiteettia on rakennettu.”
Kuinka kannattavaa puunkorjuu nykyään on?
”Se on lähes tappiollista. Vertikaalisesti integroituneet holdingyhtiöt sanelevat hinnat, ostavat ulkopuolisilta toimijoilta puuta samaan hintaan kuin omilta yksiköiltäkin. Mutta niiden puunkorjuuyritykset ovat paljon tehokkaampia, koska ne pystyvät ostamaan kalliita metsäkoneita.”
Mikä Venäjän metsäalan kehityssuunnista voi tulla ensisijaisen tärkeäksi?
”Intensiiviseen metsätalouteen siirtyminen voi johtaa alan pois lamasta. Lähiaikoina me olemme hakanneet kaikki saavutettavissa olevat metsämme, ilman teiden rakentamisesta emme pysty edemmäs menemään.”
Mikä on työntekijätilanne metsäalalla?
”Tämä on edelleen yksi vaikeimmista asioista. Asiantuntijoista on pulaa jo nyt. Ammatin arvostus on laskenut ja alalle tullaan joko pakosta tai perhetaustan vuoksi. Uusia tulokkaita ei juurikaan ole. Surullisinta on, että puute ammattitaitoisista työntekijöistä tuntuu myös kaikkein korkeimmalla tasolla, jopa metsäsektorista vastaavien virkamiesten joukossa on erittäin vähän alan koulutuksen saaneita.”
Lähde: RBK daily