Kontupohjan sellu- ja paperitehdas aloitti konkurssimenettelyn loppuvaiheen kolme kuukautta sitten. Miten tehtaan asiat ovat nyt ja mitä on tämän ajanjakson aikakan tapahtunut. ”MK v Karelii” selvitti asiaa Kontupohjan konkurssipesän hoitajalta Andrei Shutilovilta.

– Mitä yrityksessä tapahtuu?

– Vastoin yleistä harhaluuloa konkurssi ei aina tarkoita yrityksen kuolemaa. Tavoitteena voi olla myös yrityksen toiminnan saattaminen uudelleen kannattavaksi. Olemme nyt konkurssimenettelyn viimeisessä vaiheessa, jossa yhtiön kaikki velat pitää saada maksettua yhtiön omaisuutta myymällä. Yhtiön suuren sosiaalisen ja taloudellisen merkityksen vuoksi se myydään yhtenä kokonaisuutena. Oletettavasti huutokauppa ajoittuu vuoden 2017 puolivälin paikkeille.

Virallista listaa huutokauppaan osallistujista ei ole. Yksi suurimmista velkojista on Karelia Pulp, joka vastaa 50 prosentista Kontupohjan veloista. Lisäksi on muita suuria velkojia, jotka voivat saattavat osallistua huutokauppaan.

– Ostaa yritys huutokaupassa on yksi asia, mutta pitää tällainen jättiläinen toiminnassa onkin jo toinen juttu. Mikä on suurin menoerä yrityksen pyörittämisessä?

– Ydinkysymyksiä ei ole vielä selvitetty. Se on kuitenkin selvää, että yhtiö käytti merkittäviä summia sosiaalisiin kohteisiin eikä ydinliiketoimintaansa. Lisäksi kysymys sähkön siirtotariffista on ratkaisematta.

Kaikki yhtiön paperikoneet on valmistettu ulkomailla, ja huolto sekä tarvittavat alkuperäiset varaosat muodostavat merkittävän osan yrityksen budjetista. Suurin yksittäinen menoerä on kuitenkin energia. Kombinaatti on perustettu melkein 90 vuotta sitten, jolloin energiatehokkuus ei ollut tärkeä. Sen jälkeen ei ole tehty merkittäviä energiankulutusta vähentäviä modernisointeja. Lisäksi tehdas toimittaa energiaa oman toimintansa pyörittämisen lisäksi myös koko kaupungille.

Jotkut luotonantajat ovat esittäneet koneiden myymistä erikseen. Tämä vähentäisi kuitenkin yrityksen tuotantoa ja kaupungin työpaikkoja. Se olisi voimakas isku yhden ison työnantajan varassa olevalle kaupungille.

– Monet analyytikot sanovat, että olisi viisaampaa muuttaa tehtaan tuotantosuuntaa, sillä paperin kulutus vähenee nopeasti. Onnistuisiko tuotantosuunnan muuttaminen.

– Ei onnistuisi. Paperikoneet voisi muuttaa valmistamaan pakkauksia, mutta se vaatisi todella isoja investointeja. Sanomalehtipaperin kulutus on saavuttanut huippunsa, mutta kukaan ei tiedä, kuinka paljon kysynnästä on 5-15 vuoden kuluttua jäljellä. Nyt täytyy löytää suunta, johon tuotantoa lähdetään kehittämään.

– Sanomalehtipaperin tuottajat antavat edelleen optimistisia arvioita toimialan kehityksestä, vaikka kaikki ovat jo kauan puhuneet painotuotemarkkinoiden nopeasta supistumisesta.

– Tilanne on sekava. Paperimarkkinoilla vallitsee kriisi, jonka ovat aiheuttaneet sähköisen median vahvistuminen ja lehtien painosmäärien pieneneminen. Maailmalla painosmäärät putoavat 30 % vuodessa ja Venäjällä 4-5 %. Yhdysvaltain ja Euroopan digitaalisen tiedonvälityksen nousun osaltaan aiheuttamana sanomalehtipaperimarkkinoiden painopiste on siirtynyt Aasiaan ja Lähi-Itään. Toisaalta näillä markkinoilla kilpailu on todella kovaa, ja jos siinä haluaa pärjätä, on pystyttävä tarjoamaan jotakin erityistä. Tämän lisäksi pelkästään vuonna 2015 sanomalehtipaperin vientihinnat putosivat lähes 16 %.

Asiantuntijoiden näkemys

Kysyimme asiantuntijoilta, mikä on tilanne sanomalehtipaperimarkkinoilla ja voiko tehtaan tuotantoa muuttaa.

Juri Lahtikov, varapääjohtaja, RAO Bumprom:

– Sanomalehtipaperin markkinat siirtyvät Intian ja Afrikan suuntaan. Viejille on enemmän mahdollisuuksia Intiassa, sillä kiinalaiset ovat jo kauan sitten vallanneet Afrikan markkinat. Intiassa kilpailijoinamme ovat kaikki Euroopan ja muun maailman suuret sanomalehtipaperin tuottajat. Piirakan jakajia on liian paljon. Kehitysnäkymät ovat epävakaat.

Parasta olisi pohtia tuotannon monipuolistamista, mutta tämäkään ei ole yksinkertainen kysymys. Paperikoneiden muuntelun mahdollisuudet ovat rajalliset. Muutos vaatisi perusteellisia uudistuksia koneisiin. Jos näin tehtäisiin, Kontupohjan paperi kilpailisi markkinoilla erilaisten paperien kanssa. Näitä olisivat tekninen paperi, rakennuslevyjen pinnoittamiseen tarkoitetut paperit, lämpöpaperit ja niin edelleen. Tämän lisäksi kysyntää olisi tapeteille ja huonekalujen valmistuksessa tarvittaville papereille. Tämä segmentti kehittyy Venäjällä voimakkaasti. Miksi emme sitten tuottaisi näitä papereita itse.

Igor Levin, Paper Trading Group SA, Sveitsi:

– Analyytikoiden puheista huolimatta sanomalehtipaperimarkkinat ovat elossa. Euroopassa markkinat supistuvat, mutta ensikuidusta valmistetuille tuotteille on kysyntää vielä kauan. Venäläisten asema Aasian ja Lähi-Idän kehittyvillä markkinoilla voi muuttua. Venäläiset tuottajat tulevat tuntemaan kiinalaisten paineen jo vuonna 2017.

On mahdollista vähentää riippuvuutta Intian markkinoista ja vetäytyä Kiinan kilpailusta. Tätä varten on ehdottomasti keskityttävä Euroopan markkinoihin. Euroopasta voi vielä löytää ja pitää asiakkaita, joille riittää 250 000 tonnin tuotanto. Näin voi mennä vielä 3–7 vuotta. Euroopan mainosmarkkinat säilyvät vielä kauan ja ne vaativat halpoja paperilaatuja ja nopeaa painotyötä. Jos asiaa tarkastellaan laajemmin, niin vielä melko kauan on mahdollista myydä vientiin 500 000 tonnia sanomalehtipaperia.

Mielestäni tuotannon lisääminen ei ole järkevää, vaan tuottavia paperilajeja on löydettävä muitakin kuin sanomalehtipaperi. Jos tuotantosuuntaa muutetaan, on ehdottomasti ajateltava sisämarkkinoita ja ennen kaikkea pakkauksia.

Mitä tulee Karel Pulpin ilmoitukseen mahdollisesta tehtaan tuotannon muuttamisesta aaltokartonkipaperin valmistukseksi, niin on todettava, että se on oma tuotannon lajinsa, joka vaatii opettelunsa sekä suuria pääomia.

Tehtaan näkymät eivät missään nimessä ole selkeät ja lupaavat. Tehdas on edelleen konkurssimenettelyssä ja miljardiveloissa. Puhumattakaan vaikeasta tilanteesta vientimarkkinoilla, lähes 80 prosenttia tehtaan tuotannosta kun menee vientiin. Millä tahansa yrityksellä, joka haluaa ostaa Kontupohjan tehtaan, on oltava suurten taloudellisten resurssien lisäksi riittävästi kokemusta paperin tuotannosta ja yrityksen johtamisesta, jotta se voi saada tehtaan nousemaan kriisistä.

Lähde: MK v Karelii