Leena Lehtinen,Dosentti, Lakiasiantuntija, Lakitoimisto Lex Leena Lehtinen Tmi, Tampere 20.1.2015, lexll(at)sci.fi
Karjalan metsäoikeutta
Petroskoin valtionyliopistossa järjestettiin keväällä 2014 konferenssi metsä- ja maaoikeudesta, jonka esitelmiä on julkaistu oikeustieteellisen tiedekunnan dosentin Tatjana Oleninan toimittamassa kirjasessa ”Maa- ja metsälainsäädännön ajankohtaisia ongelmia” (Samyje aktualnyje problemy zemelnogo i lesnogo zakonodatelstva). Suomalaisia metsäalan toimijoita kiinnostavia asioita on referoitu seuraavassa muutamien esitelmien pohjalta.
Kiinteistörekisteristä piti käytännönläheisen esitelmän Janina Svidskaja, joka on varajohtajana federaation rekisteri-, katasteri- ja karttalaitoksen Karjalan tasavallan hallinnossa.
Karjalan tasavallassa talousmetsät kattavat 80,1% pinta-alasta, maatalousmaat 1,2%, taajamat 0,4%, vesistöalueet 14,7%, suojelualueet 2%, teollisuus- ym maat 0,9% ja varamaat 0,7%. Valtion ja kunnan omistamia maita on 99,7% pinta-alasta, yksityinen omistus kasvoi hieman v. 2014 .
Valtion kiinteistörekisterin kehittäminen on tärkeä osa maan käytön ja vaihdannan hallinnoimisessa. Karjalan tasavallassa 1.1.2014 vajaasta 380 000 rakennus- ja 194 000 tonttikiinteistöstä noin 1/3:lle oli määritelty tarkat rajat kiinteistörekisterissä. Teknisten tietojen määrittelystä ja rekisteröinnistä vastaavat maanmittausinsinöörit, joita on Karjalassa runsaat sata.
Valtion kiinteistörekisterissä määritellään kiinteistön rekisteriarvo, joka on tärkeä määrättäessä maa- ja omaisuusveroa sekä lunastushintaa ja maanvuokraa. Rekisteriarvon suuruudesta on runsaasti riitoja, joita ratkotaan erityisessä komissiossa ja tuomioistuimissa. Karjalassa v. 2013 rekisteriarvo laski usein riitaprosessin ansiosta moninkertaisesti.
Karjalan tasavallan kiinteistörekisterin ulkopuolelle jäävät toistaiseksi talousmetsiin lukeutuvat metsäpalstat, sillä asiasta ei ole riittävää normistoa. Tämä on tietenkin ristiriidassa sen kanssa, että v. 2015 alusta lukien metsäpalstat tulisi olla kirjattuna kiinteistörekisteriin.
Metsän vuokrasopimuksen muuttaminen oli Karjalan tasavallan luonnonvarojen käytön ja ekologiaministeriön oikeudellisen osaston johtajan Oksana Glibkon sekä lakeihin että oikeuskäytöntöön nojautuvan esitelmän aihe.
Vaikka Venäjällä pidetäänkin metsän vuokraa koskevaa sopimusta lähtökohtaisesti siviilioikeudellisena sopimuksena, ei Venäjän oikeuden tulkinta vastaa useinkaan suomalaista käsitystä. Tämä ilmenee myös mahdollisuudessa muuttaa vuokrasopimusta. Lähtökohta Venäjänkin siviililaissa on se, että sopimusta voidaan muuttaa tai se voidaan purkaa osapuolten yhteisestä päätöksestä. Toisen osapuolen vaatimuksesta tuomioistuin voi muutoksesta tai purkamisesta päättää Venäjän siviililain mukaan vain, jos toinen osapuoli on merkittävästi rikkonut sopimusta tai kun olosuhteet ovat oleellisesti muuttuneet sopimuksen tekohetkellä vallinneista tai oletetuista. Lainsäädännössä tai itse sopimuksessa voidaan määritellä myös muita perusteita.
Venäjän metsälaissa ei ole metsänvuokrasopimuksen muuttamisesta erityistä normia, vaan ylimalkainen viittaus siviililakiin, jos kohta yleisnormin mukaan metsälaki on ensisijainen. Konkreettinen normi metsälaissa määrää, että metsäpalon yhteydessä vuokrasopimusta voidaan muuttaa olosuhteiden muuttuessa oleellisesti tulipalon seurauksena (VF Metsälaki 53:7). Metsälaki nimenomaan kieltää sopimuksen muuttamisen millään muulla perusteella, kun se on solmittu huutokaupan tuloksena (VF Metsälaki 74). Tällainen lauseke on myös metsänvuokran mallisopimuksessa (kohta 16).
Kuitenkin käytännössä metsälainsäädännön noudattaminen edellyttää vuokrasopimuksen muuttamista useissakin eri tilanteissa. Tämän johdosta Karjalassa ministeriö on määritellyt mallisopimukseen sopimuksen muuttamiseen oikeuttavia tilanteita: 1) ylivoimaisen esteen tai luonnonvoimien aiheuttamat muutokset metsäpalstalla, 2) lainsäädännön muutokset, 3) maksuperusteiden ja taksojen muuttuminen, 4) pinta-alan, käyttötarkoituksen yms muuttuminen, 5) metsätalousohjeiston (reglament) muuttaminen ko metsäpiirissä (lesnitšestvo), 6) metsäpalstan lunastaminen tai käyttö teiden ym. rakentamiseen ja rajojen muuttaminen, 7) saman metsäalueen vuokraaminen muuhun tarkoitukseen, mikä vaikeuttaa sopimuksessa määritellyn käytön toteuttamista. Edellä luetelluissa tapauksissa metsänvuokrasopimuksen muuttaminen perustuu pääsääntöisesti osapuolten sopimukseen. Näillä perusteilla tuomioistuimet suostuvat sopimusmuutokseen toisen vaatimuksesta vain, jos sopimusosapuoli pystyy osoittamaan itselleen koituvan erityistä hankaluutta tai vahinkoa. Oikeuskäytännössä ei ole muutosperusteluksi hyväksytty esim. lainmuutosta, ellei ao. laissa tätä muutosmahdollisuutta nimenomaan säädetä, ja ellei lainmuutos aiheuta osapuolelle kohtuutonta haittaa tai vahinkoa sopimuksen säilyessä entisellään.
Niinpä esimerkiksi hakkuusääntöjen muuttuessa v.2011 niistä poistettiin aiempi nimenomainen kielto jättää hakkaamatta puita.Tällöin vuokralaiset vaativat poistamaan vuokrasopimuksesta sopimussakkolausekkeen seuraamuksena hakkaamatta jääneistä puista. Tuomioistuin Karjalassa ei tällaista sopimusmuutosta suostunut määräämään, koska ko. säädöksessä ei tätä määritelty eikä säädösmuutos muuttanut oleellisesti vuokrasuhteen edellytyksiä.
Oikeus ei hyväksynyt myöskään sopimusmuutosta, jota vuokralainen vaati nojautuen metsälain muutoksiin v. 2010 koskien vuokralaisen vastuuta metsäpalon suhteen. Vuokralainen vaati poistettavaksi sopimuksesta ehdon, jonka mukaan vuokranantajalla on oikeus vaatia vuokralaista osallistumaan metsäpalon torjuntaan. Oikeus ei hyväksynyt tätä muutosvaatimusta, koska laissa ei määritelty muutosten koskevan aiemmin syntyneitä vuokrasuhteita eikä lakimuutoksesta aiheutunut vuokralaiselle oleellista haittaa.
Vuokrasopimuksen muutoksen voi riitauttaa myös kolmas taho. Näin esim. kun sopimusta jatkettiin vuokralaisen ja vuokranantajan sopimusmuutoksella ilman kilpailutusta. Yritys, joka halusi itse vuokrata ao. metsäpalstan, nosti kanteen vuokranantajaa vastaan häviten jutun Karjalassa alioikeudessa ja myös valitus- ja alistustuomioistuimissa. Venäjän federaation korkein oikeus kuitenkin katsoi, että koska ko. yritys yhtiöjärjestyksensä mukaan harjoittaa pääasiallisesti puunjalostusta ja se oli ilmoittanut ministeriölle olevansa kiinnostunut kyseisestä metsäpalstasta, olisi palstan vuokrasopimus pitänyt kilpailuttaa semminkin, ettei aiemman sopimuksen uusimista oltu tehty metsälain edellyttämässä määräajassa.
Korkein oikeus on myös määritellyt , että huutokaupassa ilmoitettua vuokran suuruutta ei saa myöhemmin sopimusmuutoksilla muuttaa siinäkään tapauksessa, että vuokratulta metsäpalstalta kaadettavan puun määrä muuttuu alunpitäen kaavaillusta. Tämä kysymys on ollut usein tuomioistuimissa myös esim. valtion prokuraattorin vaatimuksesta.
Hallinnollisten rikkomusten sanktioiden riitauttamista oikeudessa eritteli esityksessään Karjalan tasavallan arbitraatiotuomioistuimen tuomari Anita Svidskaja.
Puunhankintaa ja muuta metsän hyödyntämistä harjoittavat yritykset voivat joutua metsä- ja ympäristönsuojeluviranomaisten päätöksellä hallinto-oikeudelliseen vastuuseen. Hakkuusääntöjen ja metsäpalon torjuntamääräysten rikkomukset ovat tyypillisiä sanktioperusteita. Hallintoviranomaisten päätöksestä voi yrittäjä valittaa tuomioistuimeen. Karjalan valtiollisessa arbitraatiotuomioistuimessa eli taloudellisten riitojen oikeusistuimessa käsitellyistä hallinto-oikeudellisista metsätalouteen liittyvistä jutuista valvontaviranomaisten määräämät sakko- ym. sanktiot kumottiin noin 30 % tapauksista v. 2011-2013. Hallintoviranomaiset eivät olleet kyenneet osoittamaan rikkomuksen syntymistä tai teon lainvastaisuutta tai metsänkäyttäjän oikeuksia ei oltu otettu valvontaprosessissa huomioon lain määräämällä tavalla.