Pasi Poikonen, Luken blogi
Venäjän metsätalouden piirissä tehty aktiivinen yhteistyö suomalaisten metsäntutkijoiden ja käytännön puunhankinnan kautta on osoittanut tarpeellisuutensa, kun Venäjän ylin metsäviranomainen on vahvistanut uuden ajattelutavan maan metsätalouden muutokselle kuluvan vuoden aikana.
Venäjän federaation hallitukselle, luonnonvara- ja ympäristöministeriölle ja opetusministeriölle on annettu tehtäväksi siirtyä budjettiriippuvaisesta metsätalouden harjoittamisesta kaupallisesti kannattavaan metsätalouteen.
Kansainvälinen biotalouden yksikkö Joensuun toimipisteessä seuraa Venäjän ja muiden Itä-Euroopan maiden metsäsektorin kehitystä ja toteuttaa kehityshankkeita erityisesti Karjalan tasavallassa Petroskoin yliopiston kanssa. Karjalaan siirretty tieto, osaaminen ja teknologia leviää laajemmalle Venäjälle. Tämä työ edistää myös suomalaisten menetelmien ja laiteteknologian vientiä Venäjälle.
Mallia Suomesta
Uudessa metsäkonseptissaan Venäjä toteaa itse, että perinteisesti hakkuita on tehty aina uusilla koskemattomilla metsäalueilla ja metsänuudistaminen ja kasvatusmetsien hoito on laiminlyöty. Havupuumetsiköiden väheneminen on johtanut raaka-ainepulaan, kun tukkipuuta ei kerry riittävästi ja kuiduttavan teollisuuden hankintasäde jatkaa kasvamistaan.
Suomea pidetään yhtenä mallimaana, jossa metsä on pääasiallinen luonnonvara ja mahdollisimman pieneltä pinta-alalta on saatava riittävästi puuta markkinoiden tarpeisiin. Tätä kapitalistista ajattelumallia tukee yksityisomistuksen perinne.
Venäjällä on oman historiansa ja kulttuurinsa pohjalta monia yhteiskuntajärjestelmän erityispiirteitä, joihin yksityinen luonnonvarojen omistus ei sovi. Tästä huolimatta metsätaloutta on muutettava pitkän tähtäimen suunnittelua noudattavaksi, hakkuualueet on istutettava, ajallaan suoritettavat nuorten metsien hoitotoimenpiteet toteutettava ja harvennushakkuisiin perustuva metsätalouden toimintamalli sisäistettävä.
Siirtymävaihe tarvitaan
Venäläiset näkevät Skandinaviassa harjoitettavan metsien käsittelyn toimintatavan uhkana luonnonarvojen suojelulle, kun käsittelyn mittakaava on pienipiirteistä ja tiestö ulotetaan lähestulkoon kaikkialle, jotta puut saadaan käyttökohteisiin suunnitellussa aikataulussa. Tämän vuoksi Venäjällä suunnitellaan, että perinteistä sikäläistä puunlouhintaa harjoitetaan tietyillä alueilla ja uudenlaista harvennuksiin perustuvaa metsätaloutta omilla alueillaan. Liekö tämä jonkinlainen kompromissi sille ajatukselle, ettei heidän oma tapansa toimia ole ollut täysin väärääkään?
Venäläiset toimijat ovat yllättävän yksimielisiä valitun suunnan tarkoituksenmukaisuudesta. Asiantuntijatyö on tehty Pietarin metsäntutkimuslaitoksella, mutta kansalaisjärjestöjen osuus taustatyössä on ollut merkittävää. Odotamme innolla, millaisia tilaisuuksia uusille kehityshankkeille syntyy ja miten länsimaiset puunhankinnan yritykset pääsevät toteuttamaan meille tuttuja metsätalouden menetelmiä omilla vuokra-alueillaan aivan laillisesti.
https://www.luke.fi/blogi/pasi-poikonen-karjalan-manty-taipuu-suomalaiseen-malliin/