2001 Venäjän hallitus sääti pystypuun myynnin minimitariffit eri alueille. Leningradin alueen minimitaksa on niin suuri, että koko alan toiminta on uhattuna, kerrotaan aluehallinnon uutissivuilla. Aluehallitus on kääntynyt federatiivisten tahojen puoleen tariffien muuttamiseksi ja toivoo asiaan myönteistä päätöstä.
Nyt Leningradin alueen minimitaksat ovat perusteetta korkeammat kuin naapurialueilla. Vaikka metsäkasvillisuusolosuhteet, metsäinventoinnin tulokset ja puuston puutavararakenne ovat lähes samanlaiset ja markkinat sijaitsevat melkein samoilla etäisyyksillä, Leningradin alueen taksat ovat 36 % korkeammat kuin Karjalassa. Vologdan alueen taksoihin nähden korotus on vielä suurempi, jopa 86 %. Tämä luo absurdin tilanteen, jossa Leningradin alueella Boksitogorsikin piirissä puutaksat ovat lähes kaksinkertaiset naapurissa sijaitsevan Vologdan alueen taksoihin. Sama tilanne on myös etelässä Pihkovan alueeseen rajoittuvilla seuduilla, missä taksat ovat 37 % suuremmat kuin naapurialueella. Jos taksat pysyvät viime ja tämän vuoden tasolla, tappiollisten yritysten määrä Leningradin alueella kasvaa, toteaa alueen luonnonvarakomitean puheenjohtaja M. Dedov.
Venäjän lainsäädäntö velvoittaa puunkorjaajat kaatamaan hyvälaatuisen raaka-aineen lisäksi myös vähempiarvoista puuta, jolloin vähittäismyyntihinta ei kata arvottomamman puun korjuukustannuksia. Suomen rajan lähettyvillä hyvälaatuisen puun kuutiohinta on 48 euroa, kun taas huonompilaatuinen maksaa noin 5 euroa kuutiolta. Puunkorjuukustannukset ovat kuitenkin laadusta riippumatta noin 650 ruplaa kuutiolta. Näin siis huonomman puun myyntitulot ovat korjuukustannuksia pienemmät, minkä vuoksi voittoa ei synny. Tämä vaikuttaa kannattavuuden rajoilla taiteilevan puunkorjuualan kehittymiseen. Jos tappiollisia yrityksiä tulee lisää, budjettitulot vähenevät ja yritykset joutuvat irtisanomaan väkeä ja laskemaan palkkoja. Tämän vuoksi puheet siitä, että pystypuuna myytävän puun minimitaksoja Leningradin alueella olisi korotettava, ovat ennenaikaisia. Epäsuotuisan tendenssin estämiseksi Leningradin alueen hallitus katsoo tarpeelliseksi poistaa hintavääristymän ja ottaa käyttöön Karjalassa, Vologan ja Pihkovan alueilla voimassa olevat taksat.