Metsälehti Lesnaja Industrijassa julkaistu Venäjän luonnonvara- ja ympäristöministeri Sergei Donskoin haastattelu, maaliskuu 2016:

–Venäjän luonnonvaraministeriö lähetti hallituksen hyväksyttäväksi tiekartan metsäsektorin kehittämiseksi. Mitä tämä asiakirja sisältää?

Se on osa metsäsektorin vuoteen 2030 ulottuvaa kehittämisohjelmaa. Sen ydinsisältö voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensinnä, Metsätalousvirastolla on metsien kokonaisvaltainen valvontavelvollisuus, mikäselkeyttää alueellista metsäsektorin hallinnollisten rikkomusten käsittelyä. Toiseksi, ilmasta tehtävän metsien palontorjunnan määrää lisätään. Kolmanneksi, metsävarojen hinnoittelun perusteiden muuttaminen. Vuoden 2015 aikana on tehty paljon toimia, joilla on valmistauduttu muutokseen.

Tämän lisäksi tiekartta pitää sisällään toimia, joiden tarkoituksena on tukea ja kehittää puutalorakentamista, bioenergian tuotantoa, metsäteollisuusklusterien muodostumista ja metsäsektorin konetuonnin korvaamista kotimaisella tuotannolla.

–Otetaanko tässä kaikkien osapuolten toiveet huomioon, vai vieläkö jää pullonkauloja, jotka vaativat kehittämistä

Tämä on ensisijaisesti säädös, jonka laadinnassa on yritetty ottaa kaikki osapuolet huomioon. Toteuttamisen onnistuminen riippuu osapuolista, valtiosta, yrityksistä ja yhteisöistä.

Eri ministeriöiden ja virastojen välillä on tiekartasta vielä näkemyseroja, jotka pyrimme poistamaan ennen lopullista hyväksymistä. Uskomme koko Federaation alueella yhtäaikaisesti toteutettujen metsien käytön ja suojelun tehostamistoimien luovan vankan pohjan metsäsektorin taloudellisen perustan muutokselle.

–Millaisilla toimenpiteillä aiotaan tehostaa valtionhallinnon toimia metsien käytön ja kasvatuksen tehostamiseksi.

Metsäsektorin ongelma on alhainen tehokkuus. Vastaavissa kasvuolosuhteissa toimittaessa Ruotsin ja Suomen metsien hehtaarituotto on 13-kertainen Venäjään verrattuna. Ongelmamme on havupuuston osuuden pieneneminen, jota yritetään korjata siirtymällä intensiiviseen metsätalouteen. Irkutskin, Arkangelin, Vologdan ja Leningradin alueet, Karjalan ja Komin tasavallat sekä Permin aluepiiri on valittu pilottialueiksi.

– Mitä pitää sisällään “Konsepti metsien käytön ja kasvatuksen tehostamiseksi”?

Konseptilla on viisi peruspilaria. Ensimmäinen: alueen talouden, ekologian ja sosiaalisen hyvinvoinnin tasapaino. Toiseksi, hakkuukiintiöiden ja metsänhoidollisten toimenpiteiden taloudellinen toteutettavuus kaikilla metsänsuunnittelun tasoilla. Kolmanneksi: hakkuujärjestelmä, jossa keskitytään hyödyntämään puuston kasvu koko kiertoajalla. Neljänneksi: kiertoajan taloudellinen tehokkuus, yritysten tarvitsemien puutavaralajien saanto. Ja viidenneksi, metsänuudistamisen kontrollointi tulosten perusteella.

– Miksi metsänkäytön investointisopimusten käsite on luotu? Miksi pilottialueeksi on valittu Kaukoitä?

Kaukoitää ei valittu sattumalta. Alueella sijaitsee 43 prosenttia Venäjän metsävaroista, siellä toimii paljon metsäalan yrityksiä ja toteutetaan 11 metsäalan prioriteetti-investointihanketta. Ongelmana on pienpuun jalostuskapasiteetin puuttuminen, mikä estää järeämmän puun jalostuksen kehittämistä. Ongelmien ratkaisuun toivotaan apua metsänkäytön investointisopimuksesta, jonka perusteella metsiä voidaan antaa vuokralle ilman kilpailutusta ja alennetulla metsänvuokramaksulla investointien toteutumisasteen perusteella.

– Vuonna 2015 otettiin käyttöön puukaupan valvontajärjestelmä EGAIS. Onko laittomien hakkuiden määrä vähentynyt?

Koko Venäjän puukaupan kattavaan järjestelmään on kerätty kaksi miljoonaa dokumenttia, jotka osoittavat puun alkuperän (vuokrasopimus, leimikon pystymyyntisopimus, metsänkäyttöilmoitus, jne.). Puutavaran mittausta ja EGAIS-järjestelmään toimitettavia tietoja koskevat rikkeet ovat olleet rangaistavia 1.7.2015 alkaen. Tämän jälkeen on nostettu 1226 tapausta hallinnollisesta rikkomuksesta.

– Kuinka laadukkaaksi arvioitte metsänvuokraajien suorittaman metsänuudistamisen?

Laiminlyöty metsänuudistaminen on metsälain mukaan peruste vuokrasopimuksen purkuun. Tämän pitäisi kannustaa vuokraajia metsänuudistamisvelvollisuudesta huolehtimiseen. Uudistamisen laatua kontrolloidaan valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä ja erillisellä valvonnalla. Määrällisesti arvioituna vuoden 2015 metsänuudistamisen voidaan sanoa toteutuneen suunnitellusti, metsänvuokraajien osuus töistä oli 65 prosenttia.

– Vuoden 2014 metsänhoidon tilaa käsitelleessä kokouksessa puhuitte tarpeesta lisätä investointeja maan metsäteollisuuteen. Mitä sen jälkeen on tapahtunut?

Metsälakiin on tehty muutoksia, jotka auttavat yrityksiä. Pk-yritykset ovat saaneet oikeuden korjata puuta leimikon pystymyyntisopimusten perusteella. Sopimus ei sisällä velvollisuutta metsänhoitotöihin. Pystyleimikoiden myynnissä huutokaupan lähtöhintaan lisätään korotus, jolla katetaan metsän suojelun ja kasvatuksen kustannukset eri hallintotasojen budjeteissa.

Laki mahdollistaa vuokrasopimuksen jatkamisen ilman huutokauppaa, jos metsänvuokraaja on hoitanut velvollisuutensa hyvin. Jatkossa riittää pelkkä ilmoitus vähintään kaksi kuukautta ennen vanhan sopimuksen loppumista.

– Miten arvioisitte valtiollisen ”Metsätalouden kehitysohjelman 2013-2020” toteutumista?

Ohjelman toteutumisessa on ollut jossain määrin ongelmia, kuten vaikeudet metsäpalojen torjunnassa. Rahoituksen puute on haitannut ohjelman toteuttamista. Vaikeuksista huolimatta metsämaan määrä federaation tasolla saatiin säilymään ennallaan ja hakkuumahdollisuuksien käyttöaste nostettua 29 prosenttiin. Vuonna 2015 ohjelman rahoitusta vähennettiin ja tänä vuonna rahoituksen määrään on tulossa lisää kiristyksiä.

– Miten pienentynyt rahoitus näkyy metsäsektorilla?

Ottaen huomioon vuonna 2016 tapahtuvan merkittävän rahoituksen vähenemisen päätimme leikata metsäpalojen torjuntakaluston hankintaa budjetoiduista varoista 31 prosenttia. Varoja on ohjattu mm. aluetason metsänhoitotöiden subventoimiseen, joihin myös metsäpalojen torjunta sisältyy.

Valitettavasti tällä hetkellä yli 70 prosenttia alueiden metsänhoitoon saamista tuista menee hallinnon ylläpitoon ja vain vajaa 30 prosenttia käytetään varsinaisten metsänhoidollisten toimenpiteiden suorittamiseen. On välittämätöntä analysoida alueiden kustannuksia ja optimoida niitä metsänhoidon kannalta. Hallinnollisten kustannusten osuutta pitäisi rajoittaa.

Lähde: Lesnaja Industrija Mart 2016, №3 (95)