Palaa raportin etusivulle napauttamalla tästä
Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen – tulevaisuuskuvat hyönteistaloudesta 2030
Kirjoittajat: Vilja Varho ja Susanne Heiska, Luonnonvarakeskus
| Sisällysluettelo |
Hyönteisala eilen ja tänään
Hyönteisistä odotetaan uusia ratkaisuja kiertotalouteen ja ruokajärjestelmän kestävyyteen. Länsimaissa on kehitetty menetelmiä hyönteisten massatuotantoon viimeisen noin kymmenen vuoden ajan. Euroopassa on sijoitettu hyönteisalaan yht. yli 600 milj. euroa (IPIFF, 2019). Esimerkiksi Ranskassa ja Hollannissa on jo tehty suuria investointeja rehuhyönteisten, kuten jauhopukin ja mustasotilaskärpäsen toukan massakasvatukseen.
Prosesseissa hyödynnetään ruokahävikkiä ja lopputuotteena saadaan kalanrehua sekä lannoitetta. Lemmikkien rehut ovat tällä hetkellä hyönteistuotteiden suurin markkinasegmentti Euroopassa, mutta hyönteisvalkuaista käytetään myös kalarehuissa. Kalankasvatukselle ennustetaan nopeaa kasvua ja myös hyönteisistä prosessoitujen rehuvalkuaisten kysynnän odotetaan siksi kasvavan. Uusia hyönteismarkkinoita odotetaan lähitulevaisuudessa lainsäädännön muutoksen myötä myös osana siipikarjan ja sian rehuja.
Kiinnostus hyönteisiin nousi nopeasti
Massatuotetut hyönteiset ovat näkyneet tiheästi kotimaisessa mediassa muutaman viime vuoden aikana. Sirkkabuumi käynnistyi Suomessa, kun hyönteiset hyväksyttiin elintarvikkeina loppuvuodesta 2017. Tuotteita saatiin markkinoille nopealla tahdilla. Muutamassa kuukaudessa kuluttajille oli tarjolla kymmenkunta hyönteistuotetta valtakunnallisessa jakelussa suurten markettiketjujen kautta.
Aluksi tuotteet valmistettiin pääosin tuontihyönteisistä, mutta markkinan aukeaminen vauhditti myös hyönteisten massatuotantomenetelmien kehitystä ja kotimaista alkutuotantoa. Vuonna 2018 kotimaassa oli yli 50 hyönteistuottajaa. Suomalaiset hyönteiskasvatuksen teknologiakehittäjät ja hyönteistuotteet noteerattiin myös ulkomailla, ja Suomi saavutti nopeasti asemaa hyönteistalouden kärkimaana.
Hyönteiselintarvikkeiden markkina ei kuitenkaan rakentunut niin nopeasti, kuin ensimmäisten tuotteiden kysyntäkokemusten pohjalta odotettiin. Alkuinnostuksen jälkeen kokeilunhaluiset kuluttajat menettivät kiinnostuksensa ja valtavirta ei ollut vielä valmis ottamaan hyönteisiä lautaselleen. Hyönteisten tuotantomäärien sovittaminen epävakaaseen ja vasta rakentumassa olevaan kysyntään oli vaikeaa. Hyönteiselintarvikkeet katosivat supermarketeista yhtä nopeasti kuin olivat sinne tulleetkin.
Aktiivisten toimijoiden määrä on nyt pieni, mutta elintarvikekehitys on edelleen vilkasta. Tuotteita kehitetään pienemmille ja tarkemmin rajatuille kohderyhmille. Suomalaisia hyönteiselintarvikkeita on saatu myös vientiin. Muutoksia kysynnässä odotetaan lähitulevaisuudessa hyönteiselintarvikkeiden markkinan auetessa koko EU:n laajuisena uuselintarvikehakemusten hyväksymisen myötä.
Hyönteisalan tulevaisuudessa on monia mahdollisuuksia
Vaikka Suomessa suurelle yleisölle suunnatussa mediassa onkin nostettu esiin hyönteiset elintarvikkeina, hyönteisala voi tarjota monia mahdollisuuksia ruokajärjestelmän kestävyyden tehostamiseen, terveellisen ruokavalion edistämiseen, kotimaisten valkuaisrehujen tuotantoon, ravinnekierrätykseen tai jätteenkäsittelyyn. Kehitys kuitenkin edellyttää uutta tutkimustietoa, kustannustehokasta teknologiaa ja sääntelyn kehittymistä. Uusi ala onkin nopeassa muutoksessa ja kilpailu on kovaa. Kilpailukyky edellyttää kokonaiskuvaa mahdollisuuksista, minkä avulla on helpompi sopeutua muuttuneeseen tilanteeseen. Hyönteisalan mahdollisuuksien tunnistaminen ja tunnetuksi tekeminen on tärkeää, jotta voidaan tehdä menestyksekkäitä valintoja erilaisten tulevaisuuspolkujen välillä.
Uutta ideoimassa ympäri Suomea
Hyönteistalouden tulevaisuuden mahdollisuuksien kannalta tärkeitä alueellisia vahvuuksia ja mahdollisuuksia haettiin esiin viidessä työpajassa. Työpajat olivat osa Luonnonvarakeskuksen, Tampereen ammattikorkeakoulun, Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Savonia-ammattikorkeakoulun, Seinäjoen ammattikorkeakoulun sekä Oulun ammattikorkeakoulun järjestämää tiedonsiirtotilaisuuksien sarjaa.Työpajat järjestettiin marraskuussa 2019 Oulussa, Iisalmessa, Saarijärvellä, Seinäjoella ja Tampereella. Tavoitteena oli aktivoida osallistujia miettimään alueen vahvuuksia ja mahdollisuuksia sekä tarvittavia toimenpiteitä uusien hyönteistalouden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.
Tilaisuudet olivat kaikille avoimia. Tilaisuuksissa oli osallistujia tutkimus- ja koulutusorganisaatioista ja yrityksistä eri toimialoilta (esim. alkutuotanto, elintarviketeollisuus, rehutuotanto, kiertotalous ja teknologiakehitys), sekä opiskelijoita. Työpajaosallistujien aluetuntemusta hyödynnettiin työpajojen toteutuksessa. Johdantona aiheeseen tilaisuuksien alussa osallistujille jaettiin lomake, jossa kyseltiin alueen nykyisiä ja potentiaalisia vahvuuksia. Lomakkeessa tiedusteltiin esimerkiksi alueelta löytyviä hyödynnettäviä raaka-aineita ja infrastruktuureita, erilaisia toimijoita kuten hyönteisten kasvattajia, jalostajia ja myyjiä sekä alueellisia kehittämishankkeita sekä koulutus- ja tutkimustarjontaa. Lomakkeita käytettiin työpajan tehtävien tukena.
Osallistujat palauttivat lomakkeet halutessaan tilaisuuden päätteeksi. Alueelliset listat koostettiin tilaisuuksien jälkeen ja toimitettiin järjestäville AMK:lle. Niiden keskeinen tarkoitus oli motivoida osallistujia miettimään esim. alueen mahdollisuuksia ja potentiaalisia yhteistyökumppaneita. Listoja voidaan käyttää jatkohankkeiden suunnittelussa ja uusien liiketoimintasuunnitelmien teossa.
Työpajojen toteutusta varten osallistujat jaettiin n. 5-8 hengen ryhmiin. Kussakin ryhmässä oli järjestäjien puolesta kirjuri. Aluksi kukin ryhmä valitsi aihepiirin (rehutuotanto, elintarvikkeet, tekninen hyönteinen, biomassan käsittely, kierrätyslannoitteet, tai jokin muu tuotanto). Aihe kirjoitettiin tulevaisuuspyörän keskelle ja sen jälkeen kukin kirjoitti aiheesta mieleen tulevia ajatuksia, kuten mahdollisuuksia, esteitä tai toimijoita tarralapuille. Laput liitettiin tulevaisuuspyörään keskustellen ja ryhmitellen (Kuva 6). Tulevaisuuspyörä on eräänlainen miellekartta, jota käytetään usein uuden aiheen jäsentämisessä ja ryhmän osaamisen ja näkemysten kirjaamisessa.
Hyödyntäen tulevaisuuspyörää ja siitä käytyä keskustelua, ryhmä seuraavaksi muotoili vision, joka olisi toteutettavissa 5-10 vuoden aikana. Visio saattoi olla esimerkiksi liiketoimintamalli, arvoketju tai kehittämishanke. Sen jälkeen ryhmä pohti ja kirjasi PESTEV-taulukkoon (ks. Taulukko 1), miten asioiden pitäisi muuttua, jotta tulevaisuuskuva saavutettaisiin ja kuka tätä muutosta voisi tehdä. PESTEV-viitekehys ohjaa miettimään aihetta mahdollisimman monipuolisesti. Termi muodostuu englanninkielisistä sanoista policy, economy, society, technology, environment ja values eli sääntely, talous, yhteiskunta, teknologia, ympäristö ja arvot.
Lopuksi ryhmät esittivät tuloksensa muille paikalla oleville ryhmille. Viidessä työpajassa luotiin yhteensä 12 tulevaisuuskuvaa. Lisäksi opiskelijaryhmä Itä-Suomen yliopistosta osallistui etäyhteyden kautta Iisalmen tapahtumaan ja täytti PESTEV-taulukon.
Taulukko 1. PESTEV-taulukko, jota työpajoissa käytettiin
| Visio | |||
| Millainen tilanteen pitää olla, että visio toteutuu? | Mitä meidän pitää tehdä, että visio toteutuu? | Kenet tarvitaan mukaan? | |
|---|---|---|---|
| Teknologinen | |||
| Ympäristöllinen | |||
| Arvoihin liittyvä | |||
| Poliittinen | |||
| Taloudellinen | |||
| Yhteiskunnallinen | |||
Edellä kuvatuista aineistoista luotiin tutkijatyönä tulevaisuuskuvia hyönteistaloudesta vuonna 2030. Saman aihepiirin ryhmätöitä yhdisteltiin ja tulevaisuuspyöristä nostettiin esiin lisää yksityiskohtia tulevaisuuskuvia elävöittämään. Tulokset esitetään seuraavassa vuoden 2030 näkökulmasta, eli 2020-luvun ”historiana”.
Visioita hyönteisalan kehityksestä
Keskeistä 2020-luvulla oli, että hyönteiset nähtiin Suomessa ”uutena Nokiana”, koko hyönteisalan tiedottamisen ja kampanjoinnin seurauksena. Asia sai kiinnostusta yli puoluerajojen, kun hyönteisalassa yhdistyivät mm. ilmastoystävällinen ruoantuotanto, uusi elinkeino maaseudulle ja mahdollisuus vientiin. Yksityiset rahoittajat sekä julkiset toimijat kuten Business Finland ja Sitra vakuuttuivat hyönteistalouden mahdollisuuksista aktiivisen rahoituksen hakemisen ja huolellisten perustelujen avulla. Ne rahoittivat sekä tutkimusta että investointeja. Tuotekehitys, markkinointi ja talouden sektoreita ylittävä yhteistyö tuottivat kannattavia arvoketjuja ja liiketalousekosysteemejä. Riskinotto, avoin innovaatio, tutkimus ja julkinen keskustelu hyönteisalan hyödyistä ja riskeistä olivat keskeisiä menestyksen avaimia.
Miten hyönteispohjaiset rehut päätyivät lemmikkikauppoihin?
Alkuun päästiin tuontihyönteisillä, mutta pian hyönteiskasvatukseen ja hyönteisten prosessointiin kehitettiin kustannustehokasta, automatisoitua teknologiaa. Tähän osallistuivat alkutuottajien lisäksi mm. Jyväskylän AMK:n konetekniikan osasto, Helsingin yliopiston eläinlääketieteellinen tiedekunta ja lemmikkieläinten rehujen valmistajat.
Kehitettiin tuotteita, joiden tiedettiin ravitsemus- ja terveystutkimusten perusteella sopivan eri eläimille, niiden eri elämänvaiheissa.
Samalla tehtiin kuluttaja- ja markkinatutkimusta, joiden avulla markkinointitoimet pystyttiin kohdistamaan oikein. Tarkat laskelmat ja riskianalyysit sekä alue- ja kuntapäättäjien lobbaus auttoivat mm. lisäämään investointimyönteistä ilmapiiriä. Kansallisesti saatiin aikaan tukia ilmastoystävällisten tuotteiden valmistukselle, mm. oman alueen kansanedustajia ja ministerejä lobbaamalla. Samalla varmistettiin, ettei lemmikkien ruokaa koskeva lainsäädäntö aiheuttanut turhia esteitä.
Yhteistyössä teollisuuden kanssa Luonnonvarakeskus selvitti tuotteiden hiilijalanjäljen ja muita ympäristövaikutuksia. Luotettavan tiedon perusteella oli helppo suunnitella tiedotusta ja mainontaa tuotteiden ilmastoystävällisyydestä.
Arvoissa tapahtuikin muutosta, kun kuluttajien ilmastoahdistus kanavoitui halukkuuteen ostaa ilmastoystävällisiä ja kotimaisia rehuja lemmikeilleen. Tähän vaikutti erityisesti lemmikkialan ottaminen mukaan. Erilaiset alan yritykset ja kennelit sekä julkisuuden hahmot kuten presidentti Niinistö Lennu-koirineen, koirajulkkikset Seppo ja Rambo sekä dokumentaristi Lars Monssen saatiin houkuteltua testaamaan hyönteispohjaista koiranruokaa. Tuotteita tehtiin tutuksi järjestämällä maistatustilaisuuksia esimerkiksi lemmikkinäyttelyissä ja agility-kisoissa. Lopulta koiranruokanäytteitä jaettiin McDonald’sin drive-in tiskeiltäkin!
Miten hyönteiset päätyivät tuotantoeläinten rehuihin?
Lemmikkirehujen valmistus lisäsi tietoa ja kokemusta ravitsemuksesta, hyönteisten kasvatuksesta ja prosessoinnista, mikä auttoi myös suuremman volyymin tuoteketjuja. Toimialat ylittävä ja monitieteinen yhteistyö auttoi kehittämään hyönteisten kasvatus- ja tuotantoprosesseista pitkälle automatisoituja ja tasalaatuista tuotetta tuottavia. Tietoa haettiin myös ulkomailta. Paikalliset yritykset sekä tutkimus- ja koulutusorganisaatiot olivat aktiivisia. Tutkimuksen ja koulutuksen kehittäminen auttoivat ratkomaan osaamisen haasteita. Ensimmäinen rehutuotantolinjasto perustettiinkin Ylä-Savon ammattiopiston yhteyteen. Rahoitusta kehitykseen saatiin alueellisilta toimijoilta sekä EU:sta.
Ympäristöystävällinen tuotanto laitettiin keskeiseksi tavoitteeksi. Liiketoiminnassa otettiin kuitenkin huomioon myös muut kestävän kehityksen ulottuvuudet kuten taloudellinen ja sosiaalinen kestävyys. Tätä edellyttivät niin viranomaiset, poliittiset päättäjät kuin suuri yleisökin ja siihen sitoutui koko toimiala. Kehitettiin suljettuja kiertoja, tehtiin elinkaarianalyysejä ja mitattiin koko tuotantoketjun hiilijalanjälki. Kuluttaja- ja markkinatutkimus osoittivat, että kotimaisten hyönteisten rehukäytöllä oli positiivisia brändivaikutuksia.
Koulutus ja yleinen tietoisuuden nostaminen auttoivat lisäämään näkemystä hyönteisistä kestävän kehityksen mukaisena rehun raaka-aineena. Tuotantoa tehtiin näkyväksi mm. järjestämällä maatalousalan vaikuttajille vierailuja hyönteiskasvattamoihin. Medialla oli näkyvä rooli hyönteistuotannon ja sen etujen näkyväksi tekemisellä.
EU lisäsi uusia hyönteislajeja rehuhyönteisten listalle. Maatalous- ja yritystukia kohdistettiin myös hyönteistuotantoon. Ympäristöverojen kiristäminen lisäsi ilmastoystävällisen tuotannon kannattavuutta.
Tuotekehitys, markkinointi ja myös toimialarajoja ylittävä yhteistyö tuottivat liiketalousekosysteemin, joka mahdollisti kaikille osapuolille kannattavan arvoketjun. Vaikka tutkimus- ja kehitysrahoitus oli jonkin verran riskialtista, varsinkin julkinen rahoitus uskalsi lähteä siihen mukaan. Vähitellen pääomasijoittajatkin saatiin tutkitun ja avoimen tiedon avulla mukaan.
Miten hyönteiset muuttuivat arkiruoaksi?
Hyönteiset muuttuivat vähitellen arkiseksi ruoaksi. Ensiksi tutkittiin, millaisia terveys-, ympäristö- ja ilmastovaikutuksia niillä on. Siinä tutkimuslaitokset olivat isossa roolissa. Haluttiin välttää vastakkainasettelua eri proteiinilähteiden välille ja selkeyttää kunkin ominaisuuksia.
Tarvittiin myös tietoa hyönteisten jalostustavoista ja niiden vaikutuksesta hyönteisten terveellisyyteen. Tutkittua tietoa piti välittää poliitikoille, virkamiehille ja kansalaisille. Onneksi maataloustuottajien äänitorvi MTK saatiin mukaan lobbaustyöhön ja ammattiliitot kuten Agronomiliitto ottivat asian puolesta kantaa. EU:n kautta hyönteiset saatiin elintarvikkeiden joukkoon ympäri Eurooppaa ja hyönteisten osien (esim. valkuaisen) erillinen hyödyntäminen mahdollistettiin. Taustalla oli mm. kansalaisaloitteita ja Suomen Ruokaviraston aktiivisuus. Vähitellen hyönteiset saatiin osaksi niin suomalaisia kuin EU:n ruokailusuosituksia, kun mediassakin puhuttiin tarpeesta ottaa planetaarinen ruokavalio käyttöön ja somejulkkikset nostivat hyönteisruoan näkyviin.
Ruokakasvatus oli tarpeen. Hyönteisruoka sisällytettiinkin koulujen opetussuunnitelmiin. Siihen johti mm. yli 50 000 allekirjoittajaa saanut kansalaisaloite ja monien nuorien (ml. suosittujen tubettajien) kiinnostus. Ennen kuin hyönteisruoka muuttui osaksi koulujen arkea, piti kouluttaa kotitalousopettajia sekä koulujen ja muiden suurkeittiöiden keittäjiä hyönteisruoasta. Julkisista hankinnoista vastaavien tahojen tietoisuus hyönteisruoasta nosti sen osaksi esimerkiksi oppilaitosten, puolustusvoimien ja vanhainkotien arkista ruokalistaa.
Hyönteisten arkipäiväistymiseen vaikuttivat tietysti muutkin tekijät kuin laitosruokailu. Monet maaseudulta tulevat kansanedustajat ja MEP:t pitivät asiaa esillä. Eräänä itsenäisyyspäivänä hyönteistuotteet olivat näyttävästi esillä Linnan juhlissa.
Elintarviketeollisuus tuotti uusia hyönteistuotteita, joissa maku, hinta, laatu ja saatavuus olivat kohdallaan. Hyönteistuotteiden ekotehokkuus ja esim. vettä säästävä teknologia tulivat näkyviksi kuluttajille sertifikaattien kautta. Kun keskusliikkeet lähtivät mukaan kotimaisten tuotteiden markkinointiin ja asettelivat hyönteistuotteet näyttävästi hyllyyn, niiden kysyntä lähti kasvuun.
Keskeisenä tekijänä oli myös, että automatisoinnin avulla hyönteisten hinta saatiin pudotettua lähelle sianlihan hintaa. Siinä isot teknologiayritykset, korkeakoulut, AMK:t ja tuottajat tekivät yhteistyötä. Yritysyhteistyöllä pilotoitiin ja kehitettiin uutta teknologiaa. Yritykset hyötyivät julkisesta rahoituksesta sekä joukkorahoituksesta.
Miten hyönteisiä ruvettiin hyödyntämään biomassojen käsittelyssä osana kiertotaloutta?
Hyönteisiä käytetään myös ruokaketjun ulkopuolella. Hyödynnettävien jakeiden erotteluun kehitettiin automatiikkaa, hyödyntäen monialaista ja –tieteistä verkostoa, joka yhdisti tutkijoita ja yrityksiä. Prosessien ympäristökuormitusta vähennettiin myös logistiikan optimoinnin asiantuntijoiden avulla.
Keskeisenä ajurina kiertotalouteen siirtymisessä oli paikallisuuden arvostaminen ja aluekehitystä hakevien kunnallisten päättäjien ja asukkaiden aktiivisuus. Myös valtio asetti sivuvirtojen hyödyntämisen strategiseksi painopisteeksi ja pyrki tuomaan yritykset, oppilaitokset ja julkiset rahoittajat yhteen. Tuloksena syntyi energiatehokkaita, työllistäviä, lisäarvoa tuottavia prosesseja, joissa myytävien jakeiden tuotekehitystä ei ollut unohdettu. Kiertotaloudesta tuli trendikäs ala, jonka koulutukseen ja työpaikkoihin hakeuduttiin.
Isona kysymyksenä biomassojen käsittelyssä oli hyönteisten hyvinvointi. Avoin keskustelu, jossa mm. eläinsuojelujärjestöjen huolet kuultiin, auttoi löytämään kaikkia osapuolia tyydyttävän kompromissiratkaisun.
Biojätteen käsittely hyönteisten avulla lähti liikkeelle edelläkävijöiden projekteista. Pirkanmaan jätehuolto rakensi biokaasulaitoksen biojätteen käsittelyä varten ja sen kylkeen mädätysjäännöksen käsittelylaitoksen. Hyönteisistä puristetaan rasvaa, joka myydään öljynjalostusteollisuudelle, puristusjäännös kierrätetään takaisin biokaasutukseen ja frassista saadaan maanparannusainetta, jota on hyödynnetty erityisesti Hiedanrannan kiertotalousalueella.
Mukaan uudenlaisen jätteenkäsittelyn visioimiseen ja yhteistyöhön sen toteuttamiseksi lähtivät alueen kaupungit, Pirkanmaan liitto ja Pirkanmaan jätehuolto. Biojätteen keräilyaste saatiin nousuun paikallisten medioiden kertoessa biojätteen monipuolisen hyödyntämisen taloudellisista ja ympäristöllisistä hyödyistä. Taloyhtiöiden hallitukset, isännöitsijät, koulut ja päiväkodit valjastettiin kertomaan lajittelusta. Vaikka tuotanto ei ole täysin kannattavaa, se vähentää viheralueiden lannoitteiden ostoa sekä jätteenkäsittelyn kustannuksia. Eikä pidä unohtaa laitokseen tutustuvien eli ”matomatkailijoiden” tuomaa imagohyötyä alueelle!
Jätevedenpuhdistamojen lietteitä ryhdyttiin käsittelemään mm. Keski-Suomessa hyönteiskäsittelyn avulla. Laajaan ohjelmaan kuului myös sisäkuivakäymälöitä sekä hulevesien ohjaamista pois viemäriverkoista. Tärkeinä muutoksen ajureina oli tarve vähentää jätevesien mukana kulkeutuvaa typpeä ja läjitettävien biomassojen määrää. Omaa elinympäristöä alettiin arvostaa uudella tavalla ja sen koettiin olevan lainassa tulevilta sukupolvilta. Tätä auttoi varhaiskasvatuksen uudistuminen ympäristöarvoja tukevaksi.
Honkajoella haluttiin resurssit kokonaisvaltaisesti käyttävä jätelaitos. Suuret massat edellyttivät automatisoitua teknologiaa ja ratkaisun räätälöintiä tuettiin julkisella rahoituksella mm. ELY-keskuksista ja maakuntaohjelmista. Tutkimuslaitokset tutkivat, miten hyönteisiä kannattaa fraktioida ja miten estää patogeenien kulkeutuminen käsittelyn läpi.
Tarvittiin myös tutkimusta taloudellisesti parhaiten tuottavista hyönteisfraktioista, joilla haluttiin vähentää jätemaksuja. Edistämisessä tärkeää oli yhteistyö puolueiden välillä ja esim. West Finland Europe Officen tekemä työ EU:n suuntaan. Yhdyskuntajätettä tuottavat, jätteenkäsittelyteknologiaa tarjoavat ja fraktioita hyödyntävät yritykset kehittivät toimivia arvoketjuja.
Loppuseminaarin satoa
Hyönteistalouden tulevaisuuskuvat 2030 esiteltiin samaan tapaan, kuin edellä Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen -hankkeen päätösseminaarissa, joka järjestettiin 31.1.2020 Helsingissä. Tilaisuudessa oli paikanpäällä noin 50 henkilöä ja tilaisuuteen oli mahdollisuus osallistua myös etäyhteyden avulla. Etäyhteyden kautta osallistui samanaikaisesti noin 40-50 henkilöä. Yleisö koostui pääosin asiantuntijoista, jotka ovat tekemisissä työssään hyönteisalan kehittämisen kanssa. Mukana oli hyönteisalan ja sen ratkaisuja hyödyntävien lähialojen, kuten rehu-, elintarvike-, ja jätteenkäsittelyalan yrityksiä. Lisäksi paikalla oli viranomaisia, ja edustettuna oli myös tutkimus, koulutus, edunvalvonta ja neuvonta.
Tulevaisuuskuvien esittelyn jälkeen tuloksia pohdittiin vielä paneelikeskustelussa. Paneeli koostui kuudesta panelistista, jotka edustivat suomalaisia hyönteis- ja kiertotalousyrityksiä, tutkimusta ja viranomaistoimintaa. Panelistien lisäksi myös yleisö osallistui keskusteluun. Tilaisuuden aikana sekä läsnäolevia että etäyhteyksien kautta osallistuvia pyydettiin vastaamaan erilaisiin kysymyksiin Mentimeter-työkalun avulla (www.mentimeter.com). Keskustelun pääkohdat ja kyselyjen tulokset on kuvattu alle.
Hyönteistalouden tulevaisuuden riskit
Suurimpina riskeinä hyönteistaloudelle osallistujat näkivät taloudelliset ja lainsäädännölliset riskit (Kuva 11). Tähän nähden on mielenkiintoista, ettei seminaarissa käydyssä keskustelussa nostettu esiin taloudellisten ohjauskeinojen kuten investointitukien tarvetta. Panelistit totesivat, että riskeihin liittyy erityisesti yhteinen EU-sääntely: suomalainen keskustelu ja alan kehitys on huomattavasti monia muita EU-maita edellä, eikä ole varmaa, miten nopeasti lainsäädäntö kehittyy.
Eri hyönteistalouden osa-alueita haluttiin edistettävän melko tasavahvasti. Äänestyksessä eniten ääniä sai vaihtoehto ”kaikkea” kun kysyttiin, mitä Suomessa pitäisi ensisijaisesti edistää nyt (Kuva 12). Panelistien mielestä on tärkeää mm. lisätä hyönteisten hyödyntämisen tunnettavuutta ja hyväksyttävyyttä ja saada hyönteiset esim. osaksi julkisia ruokapalveluita. Markkinointi ja markkinoiden luominen on tärkeää.
Tämä monipuolisen kehittämisen tarve näkyi kysyttäessä osallistujilta tärkeimpiä tutkimuksen kohteita, sillä mikään asia ei noussut ylitse muiden. Tutkimusta kaivattiin seuraaviin aiheisiin:
|
Suomen hyönteistalouden vahvuudet
Tutkimus- ja kehittämistarpeista huolimatta niin panelistien kuin yleisön vastauksista henki usko Suomen hyönteistalouteen. Suomalaisina vahvuuksina nostettiin esiin mm. elintarviketurvallisuus (ruuan alkuperän luotettavuus, jäljitettävyys ja puhtaus, säädösten noudattaminen alkutuotannossa ja prosessoinnissa), joustava lainsäädäntö, toimialan ja viranomaisten hyvä yhteistyö, edelläkävijyys ja aikainen herääminen alan mahdollisuuksiin. Mikäli EU sallii hyönteisten laajemman käytön koko EU:n alueella, suomalaisilla on tietyssä mielessä etumatkaa, koska tuotteita on ollut markkinoilla jo pari vuotta. Toisaalta Keski-Euroopan tiheämpi asutus ja runsaat biomassat mahdollistavat suuremman mittakaavan tehokkaan tuotannon. Panelistit uskoivat kuitenkin, että erikokoisia toimijoita mahtuu markkinoille ja jokaiselle löytyy paikka. Erikoistuminen on kuitenkin tarpeen. Sivuvirtojen hyödyntäminen olisi tärkeää sekä kiertotalouden että kannattavuuden takia. Julkiselta sektorilta panelistit toivoivat mm. hyönteisten biologian, geeniperimän ja jalostuksen tutkimusta sekä todellisten kestävyysvaikutusten selvittämistä.
Yleisön mukaan Suomen vahvuuksia ovat myös innovatiivisuus ja ennakkoluulottomuus, tutkimuksen ja teknologian ensiluokkaisuus ja maine, tutkimustoiminta ja tulosten soveltaminen, etäisyys muihin vahvoihin maihin sekä kotimaiset kuluttajat ja toisaalta iso ”käyttämätön” kuluttajapotentiaali. Myös panelistien mukaan kuluttajamarkkina on Suomessa vielä kehittymätön. Yhteistyötä panelistit pitivät Suomessa sekä tärkeänä että onnistuneena.
Työpajoissa tehdyissä ryhmätöissä esiintyi paljon samoja teemoja kuin loppuseminaarin keskusteluissa ja äänestyksissä. On ilmeistä, että hyönteistaloudessa on paljon ratkomattomia haasteita ja tulevaisuus voi kehittyä moneen eri suuntaan. Positiivinen asenne, usko tulevaisuuteen, monipuolinen kehittäminen ja avoin yhteistyö voivat tehdä hyönteistaloudesta todellisuutta 2020-luvulla.
Lähteet:
IPIFF 2019. The European Insect Sector Today: Challenges, Opportunities and Regulatory Landscape. IPIFF vision paper on the future of the insect sector towards 2030.
Viittausohje: Varho, V. & Heiska, S. 2020. Tulevaisuuskuvat hyönteistaloudesta 2030. Teoksessa: Heiska, S., Marnila, P., Mäki, M., Kotro, J., Lähtinen, K., Niemi, J., Välimaa, A-L. (toim.) Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen. Loppuraportti. https://luke.fi/biosecurity/hyonteisala (viitattu: päivämäärä).
Palaa raportin etusivulle napauttamalla tästä
Hämeen ELY-keskus tukee Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen hanketta 150 000 eurolla vuosina 2018-2020 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tukee MiniEines – Hyönteisistä einestä ja euroja hanketta 216 000 eurolla vuosina 2018 – 2020 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
