Palaa oppaan etusivulle napautamalla tästä.

Johdanto

Hyönteisten kasvattamisen suosio elintarvikkeiksi ja rehuksi on lisääntynyt sen jälkeen, kun Suomi tulkitsi uudelleen EU:n elintarvikeasetusta liittyen kokonaisiin hyönteisiin. Asetuksen uusi tulkinta mahdollistaa hyönteisten myymisen kokonaisina kuluttajille (Evira, 2018b, Suomen maa-ja metsätalousministeriö, 2018, Tuohinen 2017). Viime aikoina hyönteisten kasvattamiseen liittyen on julkaistu useita oppaita. Kuitenkin tieto hyönteisten kasvattamiseen liittyvistä hygieenisistä ulottuvuuksista on rajallista, eikä edelleenkään ole olemassa vakiintuneita hyönteiskasvattajille suunnattuja menettelytapoja liittyen hyönteisten käsittelyyn (Dobermann ym. 2017).

Tämä luku keskittyy sirkkojen hygieeniseen kasvattamiseen. Lisäksi se ottaa huomioon rakennuksen hygieeniseen suunnitteluun liittyvät näkökulmat. Näin ollen luku tarjoaa suuntaviivat sellaisille viljelijöille, jotka haluaisivat perustaa pienen mittakaavan sirkkaviljelmän. Aihetta on käsitelty laajasti European Hygienic Engineering & Design Groupin (EHEDG:n) asiakirjassa 44 Hygieenisen suunnittelun periaatteista elintarviketehtaille, joka on pääasiassa suunnattu suuren mittakaavan tuotantoon (EHEDG, 2014). Opas liittyen sirkkakasvattamon perustamiseen on julkaistu Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Raportteja-sarjassa (Mellberg ja Wirtanen, 2018). Hyönteiset uutena elintarvikeryhmänä aiheuttaa myös haasteita: tutkimusta tuoteryhmästä on rajallisesti, eikä kaikkia riskejä vielä tunneta. Hyönteisten kasvatus luokitellaan alkutuotantoon. Tämä luku perustuukin yleisiin ohjeisiin elintarvikkeiden hygieenisestä tuottamisesta alkutuotannossa. Nämä ohjeet pyrkivät laittamaan täytäntöön alkutuotannon hygieniaohjeet soveltamalla niitä hyönteisten käyttämiseen elintarvikkeena ja rehuna.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 178/2002/EY (annettu 28.1.2002) mukaisesti yleisistä periaatteista ja vaatimuksista elintarvikelaissa alkutuotanto elintarviketeollisuudessa määritellään tuotannoksi, kasvattamiseksi ja viljelemiseksi, joka sisältää sadonkorjuun, lypsämisen, teurastamisen, kananmunan tuotannon ja hyönteisten kasvattamisen. Alkutuotanto sisältää myös villieläinten metsästyksen ja kalastuksen. Tuotteiden kuljetus, käsittely ja varastointi katsotaan myös osaksi alkutuotantoa niin kauan, kuin tuotteiden luonne ei muutu (Kuva 1) (Evira, 2018a). Eläviä hyönteisiä, hyönteiselintarvikkeita ja hyönteistuotteita saa tuoda EU:n alueelle vain hyväksyttyjen, eläinlääkinnällisten rajatarkastusasemien kautta. Mehiläisiä ja kimalaisia voidaan tuoda vain tietyistä maista ja vain tiettyjä lajeja. Muiden elävien hyönteisten, kuin mehiläisten ja kimalaisten, tuonti on sallittu kaikista kolmansista maista. Haitallisten vieraslajien tuonti ei kuitenkaan ole sallittua (Evira, 2018b). Tuotavien hyönteisten on läpäistävä hyväksytyt rajatarkastukset, jotta pääsevät EU:n alueelle.

Kuva 1. Hyönteiskasvatuksen alkutuotannon tuotantovaiheet näkyvät sinisenä ja ruoan prosessointi punaisena (perustuen Dobermann ym., 2017).

Toimijan vastuulla on huolehtia hyönteisten hygieenisestä elintarviketuotannosta, ehkäistä tautien leviäminen, sekä ilmoittaa mahdollisesta tartuntatautiepäilystä, jos tällainen havaitaan (Evira 2018b). Hyönteisten tuottaminen elintarvikkeiksi on saman lain alaisuudessa kuin muu elintarviketuotanto, ja sitä sääntelee Euroopan Unioni kansallisten lakien kautta.

Bakteeri- tai virusperäisten riskien esiintymisen riski hyönteistilalla on samansuuruinen tai alempi verrattuna muihin eläinperäisiin proteiinin lähteisiin niin kauan, kun hyönteisiä ruokitaan puhtaalla kasvualustalla, joka ei ole peräisin ihmisistä tai märehtijöistä. Hyönteisten nauttiminen saattaa kuitenkin aiheuttaa allergisia reaktioita hyönteisten tukirangassa olevan kitiinin takia (Finke ym., 2015).

Tuotantolaitos, mukaan lukien elintarviketilat, rakennukset ja välineet tulee sijoittaa, suunnitella ja rakentaa siten, että:

  • kontaminaatio on minimoitu
  • toteutus mahdollistaa asianmukaisen kunnossapidon, puhdistuksen ja desinfioinnin. Myös ilman kautta leviävä kontaminaatio on minimoitava.
  • pinnat ja materiaalit, erityisesti ne jotka ovat kosketuksissa elintarvikkeisiin, ovat myrkyttömiä, käyttötarkoitukseen soveltuvia, sekä riittävän kestäviä ja helppoja pitää puhtaana ja kunnossa.
  • lämpötila, ilmankosteus ym. ovat säädettävissä tarkoituksenmukaisesti,
  • kasvatustilat ovat tehokkaasti suojattuja tuhoeläinten sisäänpääsyä ja pesimistä vastaan.

On kiinnitettävä huomiota hyvään hygieeniseen suunnitteluun ja rakentamiseen, tarkoituksenmukaiseen rakennuksen sijaintiin ja asianmukaiseen tilojen järjestämiseen. Tämä on välttämätöntä, jotta riskejä voidaan hallita tehokkaasti.

Kasvattamon sijaintipaikka

Kasvattamon sijaintipaikka tulisi olla etäällä teollisen toiminnan aiheuttamalta saastumiselta, sekä avoimista vesilähteistä, jotka saattavat houkutella lintuja, jyrsijöitä ja villejä hyönteisiä. Nämä vahingoittavat sirkkojen kasvatusta. Tuhoeläimiltä suojelemiseksi sirkkakasvattamo tulisikin sijoittaa riittävän kauas niityistä ja metsistä (EHEDG, 2014). Kaatopaikkoja tulee myös välttää. Villien ja kasvatettujen hyönteisten sekoittuminen voi johtaa patogeeniseen saastumiseen tai ekosysteemin tuhoutumiseen joko kasvattamon sisä- tai ulkopuolella. Villit hyönteiset eivät ole tervetulleita hyönteiskasvatustiloihin, eivätkä elintarvikeprosesseihin. Villit hyönteiset määritellään tuhoeläimiksi muiden tuholaisten, esimerkiksi jyrsijöiden ohella. Jotta voidaan minimoida villien hyönteisten houkutteleminen valaisimiin, on kaikki sisäänkäynnit ja kulkutiet valaistava asiaankuuluvasti. Tilan/tuotantolaitoksen ulkovalaistus pitää sijoittaa etäälle rakennuksen sisäänkäynneistä, jotta vältetään ulkoa tulevien hyönteisten houkutteleminen sisäänkäyntien läheisyyteen. Ulospäin loistavat valot houkuttelevat hyönteisiä rakennukseen, kun ulkona on pimeää (EHEDG, 2014). Sijaintipaikkasuunnitelma on hyödyllinen työkalu uuden kasvattamon suunnitteluun. Suunnitelman pitäisi ottaa huomioon riskien hallinta osana Hazard Analysis and Critical Control Points (HACCP)-järjestelmän käytänteitä (EY 178/2002; Evira, 2017).

Aitojen ja muurien päätehtävä on pitää paikka turvallisena ei-toivotuilta tuhoeläimiltä ja ihmistoiminnalta (EHEDG, 2014). Raja-aita tai muuri pitäisi rakentaa betonista tai tiilistä, ja sen perustus tulisi olla maanpinnan alapuolella. Näin tukitaan tie sekä jyrsijöiltä, että tulvilta. Aitaamisen täytyy muodostaa este villi-ja kotieläimille, esimerkiksi jyrsijöille mutta myös kissoille ja koirille.

Sirkkojen kasvatus on tilaa säästävää toimintaa ja sen takia helppo toteuttaa (van Huis ym., 2013). Yleinen tapa perustaa viljelypaikka on jo olemassa olevien rakennusten, esimerkiksi sikaloiden käyttämättömien huoneiden muuttaminen tai siirrettävien konttien käyttäminen sirkkakasvattamoiksi (de Sousa ym., 2018). Kun arvioidaan rakennuksen soveltumista sirkkojen kasvatukseen, (EHEDG, 2014) tulee huomioida, että rakennusten lattiat tulisivat olla ympäröivää maanpintaa korkeammalla tasolla. Tällä tavoin sitä voidaan varjella veden kertymiseltä ja saastumiselta. Lisäksi laitteistojen ja muiden huoltoon liittyvien rakennelmien yläpuolella, alapuolella ja ympärillä pitää olla riittävästi tilaa, jotta siivoaminen ja kunnossapito on mahdollista tehdä vaivattomasti. Virrat, esim. henkilökunta, rehu, jätteet ja hyönteiset, rakennuksissa on suunniteltava siten, että ristikkäinen kontaminaatio voidaan minimoida (Kuva 2). Rakennuksen suunnittelussa on huomiotava fyysiset, kemialliset ja biologiset tekijät, joilla estetään kontaminaatioita kuten villit hyönteiset, mikrobit, pöly ja kosteus. Tämä tavoite saavutetaan (EHEDG, 2014):

  • estämällä saastuttajien pääsy ovista, ikkunoista ym. pitämällä ikkunat suljettuina tai käyttämällä hyönteisten kestäviä hyttysverkkoja ja/tai itsestään sulkeutuvia mekanisme Suodatinjärjestelmällä varustetut ilmanottoaukot pitää olla asianmukaisesti sijoitettu kattoon. Katto, seinät ja perustukset on pidettävä kunnossa vuotojen estämiseksi.
  • estämällä tuhoeläinten, lintujen ja villien hyönteisten sisäänpääsy ja pesiminen. Reiät, viemärit ja muut vastaavat kohdat, joissa pesimistä voi tapahtua, esim. harvoin käytössä olevat aukot on pidettävä suljettuina.
  • siten, ettei tilassa mahdollisteta rakennelmia tai varustuksia, jotka voisivat tarjota mikrobien lisääntymiselle ja leviämiselle suotuisat paikat.
  • vähentämällä ristiin saastumista erottamalla toisistaan ilma-, henkilökunta-, tarvike-, tuote- ja jätevirrat.
  • erottamalla omat varastotilat raaka-aineille, pakkausmateriaaleille, kuiville tai jäähdytetyille tuotteille, pakasteille, ja myös siivousvälineille- ja aineille. Näiden alueiden täytyy myös täyttää muut turvallisuuslait ja direktiivit. Esimerkiksi puhdistus- ja desinfiointiaineet tulee pitää lukituissa kaapeissa.
  • Huolehtimalla asiaankuuluvista lämpötiloista ja valvomalla kyseisiä lämpötiloja huoneessa, jossa sirkkoja kasvatetaan sekä pakastimissa, joissa sirkat lopetetaan ja varastoidaan.
  • ylläpitämällä harvoja sisään- ja uloskäyntejä henkilökunnalle, huomioimalla kuitenkin turvallisuus ja hätäulosvaatimukset tulipalojen varalta. Näin estetään ihmisten välityksellä tapahtuvaa ylimääräistä kontaminaatiota.

Kuva 2. Esimerkki sirkkakasvattamosta, jossa henkilöstön ja materiaalin virrat otetaan huomioon.

Sisätilojen jakaminen

Hyönteisten kasvattaminen on pidettävä erillään muusta toiminnasta (EHEDG, 2014). Elintarvikeprosessissa toimivien tulee aina olla tietoisia siitä, ettei kasvatettuja hyönteisiä päästetä luontoon tai muihin tiloihin. Elintarviketuotannossa kaikkia niitä alueita, joissa ei millään tavalla käsitellä elintarvikkeita, kutsutaan “elintarviketuotantoon kuulumattomiksi alueiksi”, näihin kuuluvat toimistot, ruokailutilat, pukuhuoneet ja vessat. Itse sirkkojen kasvatusalue täytyy pitää erillään elintarviketuotantoon kuulumattomista tiloista. Hyönteisten kasvatushuoneen yhteydessä olevat pukuhuoneet, vessat ym. pitää näin ollen sijoittaa kasvatushuoneen ulkopuolelle.

Elintarvikkeiden käsittelytila on erotettu kolmen hygieniatason vyöhykkeeseen. Hyönteisten kasvatustilalla perushygienia on pääasiallinen vyöhyke, joka on myös alkutuotannon hygieniakriteeri (EHEDG, 2014). Rakennuksen suunnittelu perusvyöhykkeellä voi olla yksinkertainen, esimerkiksi tasaiset betonilattiat, ruostumattomia teräspintoja ja luonnollinen, suojattu ilmanvaihto ja hyvä valaistus. Alkutuotannon pitää täyttää perushygienian kriteerit, kuten myös perustason Good Manufacturing Practices (GMP)-kriteerit. Kun tuote on kulkenut perushygieniavyöhykkeen läpi, kuten hyönteisten kasvattamisen ja lopettamisen jälkeen, se jatkaa jatkojalostukseen, missä täytyy soveltaa keski- ja korkean hygieniakriteerin tasoja. Tämä käsittää raakojen, vielä valmistamattomien hyönteisten jalostamisen elintarviketuotteiksi. Näillä alueilla hygieeniset toimet tuotantolaitoksessa ovat yhtälailla riskien leviämisen estämistä toisille, puhtaammille alueille, kuin myös saastumisen estämistä jalostusympäristöstä itse tuotteisiin (EHEDG, 2014).

Sirkkojen kasvatusvälineistö täytyy suunnitella, rakentaa ja asentaa siten, etteivät ne aiheuta elintarvikkeen saastumista, ovat helppoja pitää puhtaana, eivätkä tarjoa suojaa tuholaisille (EHEDG, 2014). Lisäksi välineiden ja seinän, lattian, sisäkaton ja oven välillä täytyy olla riittävästi tilaa, jotta estetään lian kerääntyminen ja helpotetaan siivousta, kunnossapitoa ja tarkastusta. Tiloja työvälineiden ja -kalujen puhdistusta ja desinfiointia varten ja laitteiden varastointitiloja pitäisi olla erillään tuotantotiloista, elintarvikkeiden varastoinnista, sekä jalostus- että pakkaustiloista, jotta estetään kontaminaatio (EHEDG, 2014; Wirtanen ja Salo, 2014; Aarnisalo ym., 2006). Laitteita ja välineitä ei tule asettaa suoraan lattiakaivojen yläpuolelle. Elintarvikkeiden varastointialue täytyy olla suunniteltu siten, että se mahdollistaa asiaankuuluvan kunnossapidon ja puhdistuksen, estää tuhoeläinten pesiytymisen ja suojelee elintarvikkeita saastumiselta. Kuivat ja kosteat tilat on erotettava toisistaan (EHEDG, 2014).

Kasvualustan tai muiden sirkkakasvattamossa käytettävien materiaalien ei tulisi vaarantaa elintarviketurvallisuutta. Kasvatuksessa käytettävien materiaalien tulee olla hyvälaatuisia ja puhtaita (Evira 2018b). Tämän takia sirkkojen kasvualustana yleisesti käytettyjä kartonkisia kananmunakennoja ei saa käyttää uudelleen, vaan ne on toimitettava jätekeräykseen tai hävitettävä polttamalla.

Hyönteisiä on mahdollista kasvattaa luonnonmukaisilla sivuvirroilla ja tätä kautta lisätä biojätteen arvoa (van Huis ym., 2013). Sivuvirrat voivat koostua elintarviketeollisuuden sivutuotteista kuten kasvisten, hedelmien ja viljan ylijäämistä (Evira 2018b). Hyönteisiä ei voi ruokkia eläinperäisillä sivutuotteilla tai lannalla. Hyönteisten ravintona ei myöskään voi käyttää ihmisiltä ylijääneitä ruuantähteitä. On kuitenkin mahdollista käyttää pitopalveluiden ja ravintoloiden kasvisperäisiä ylijäämätuotteita, joita ei ole tarjoiltu asiakkaille. Pilaantuneet ruoat esim. homeiset kasvikset eivät sovellu hyönteisten ravinnoksi.

Rakennuksen perusosat

Hyvin rakennettu, käyttövarma rakennus tarvitsee vakaan perustuksen, joka on tarkoituksenmukainen suhteessa maaperätyyppiin ja rakenteiden kuormaan. Vakauden varmistamiseksi ja kaivavien jyrsijöiden ehkäistämiseksi, perustuksen pitäisi olla vähintään 60 cm maanpinnan alapuolella ja päällystetty esimerkiksi vedenpitävällä asfaltilla. Perustus pitäisi suunnitella L:n muotoiseksi ja täyttää betonilla.

Huonosti hoidetut katot ovat yleisiä paikkoja mistä mikrobit voivat levitä. Tämän vuoksi kaikenlaista henkilökunnan välityksellä ja ilmanvaihtokanavien kautta ja myös katolta tapahtuvien tahattomien vuotojen takia tapahtuvaa kontaminaatiota pitää kontrolloida (EHEDG, 2014). Katon pitää olla kaltevuudeltaan vähintään 1-2 %, jotta varmistetaan veden poistuminen. Tasakatto saattaa houkutella lintuja vaakasuorien pintojen takia. Lintupiikkejä voi käyttää pesimisen estämiseksi. Pääsy katolle täytyy olla estetty siten, että sinne pääsee vain rakennuksen ulkopuolelta. Lisäksi katon täytyy kestää vaihtelevia sääolosuhteita, lisääntyvää ympäristön saastumista, rakenteellis-fysikaalista altistumista sekä mekaanista kuormitusta. Eristetty tuplakatto varjelee sirkkoja rajuilta lämpötilan vaihteluilta. Eristetty katto myös tasoittaa kasvattamon sisäpuolella tapahtuvaa kosteuden tiivistymistä. Tiivistymistä tapahtuu silloin, kun kylmä ilma kohtaa lämpimämmän materiaalin.

Ulkoseinien on oltava sään, veden, hyönteisten ja jyrsijöiden pitäviä (EHEDG, 2014). Seinien tulee olla hyvin eristetyt ja helppoja puhdistaa, eikä niissä saa olla kylmiä siltauksia. Vaakasuorien tasojen ylä-tai alaosissa olevien ulokkeiden määrää on vähennettävä, sillä ne voivat mahdollisesti tarjota suojapaikan linnuille, hyönteisille tai jyrsijöille. Sisäseinien tulee olla hygieenisiä, tasaisia, ilman halkeamia, sekä vastustuskykyisiä mikrobeille. Liitoskohdat pitää olla kunnolla tiivistetty. Hyväksyttyjä seinämateriaaleja sirkkojen kasvatukseen ovat esim. lasitetut kaakelit ja elementtirakenteiset lämpöeristävät paneelit. Mikäli seinä on valmistettu kaakeleista, täytyy kaakeleiden välisen saumauksen olla kestävää ja ei-imukykyisestä materiaalista. Epoksi on eräs ei-huokoinen, hygieeninen saumauksessa käytetty materiaali. Vaurioiden ja lian havaitsemiksi on hyvä pitää vaalean väriset seinät. Mikäli seinä maalataan, on käytettävä elintarviketuotannon rakennuksiin hyväksyttyä väriainetta. Seinien väliset, seinän ja sisäkaton väliset, sekä seinän ja lattian väliset liitoskohdat ja kulmat täytyy olla pyöristetty. Vaakasuoria pintoja ja ikkunalautoja on syytä välttää sisätiloissa, koska niiden pitäminen puhtaana on vaikeaa ja ne keräävät likaa ja pölyä.

Lämmön karkaaminen, kosteuden tiivistyminen ja äänten vähentäminen ovat tärkeimmät syyt seinien lämpöeristämiseen (EHEDG, 2014). Kotisirkat menestyvät lämpimässä elinympäristössä, jossa lämpötila on 30 °C asteen paikkeilla. Se on korkeampi kuin useilla muilla maatilan eläimillä, joten eristäminen on hyvä keino sisälämpötilan ylläpitämiseen (Horppu ym., 2017). Eristeiden täytyy kuitenkin olla vedenpitäviä ja ne täytyy tarkastaa säännöllisesti, jotta varmistutaan niiden pysymisestä kuivana. Seinät eivät saa olla imukykyisiä ja niiden tulee olla ehjiä halkeamista.

Lattiat ovat saastumisen näkökulmasta kriittisiä alueita (EHEDG, 2014). Esimerkiksi Listeria monocytogenes -biofilmejä löytyy todennäköisimmin märiltä pinnoilta mukaan lukien lattioilta. Lattioiden täytyy olla helposti puhdistettavissa ja milloin tarpeellista, desinfioitavissa. Huono hygienia mahdollistaa: 1) epäonnistunut lattioiden asentaminen, esimerkiksi tiivistysaineen ja kaakeleiden välillä, 2) laiminlyönnit lattioiden liitoskohdissa, esim. aukot lattiakaivojen ja lattian välillä, 3) epäonnistuneet valinnat lattiamateriaaleissa, 4) väärät lattiakaadot sekä 5) huomioiotta jäänyt loppukäyttö. Sirkkakasvattamojen puhdistus eroaa muusta alkutuotannosta, koska on tärkeää estää hyönteisten karkaaminen (Evira, 2018b), tämän takia kaikki lattiakaivot täytyy sijoittaa kasvatushuoneen ulkopuolelle (EHEDG, 2014).

On useita erilaisia lattiajärjestelmiä, jotka ovat tarkoituksenmukaisia pienen mittakaavan hyönteiskasvatustoimintaa varten. Tärkeintä lattiamateriaalin valinnassa on ottaa huomioon se, että materiaali kestää kulutusta ja ettei se ole imukykyistä (EHEDG, 2014).  Päällysteen virheillä on kielteinen vaikutus lattian hygieenisyyteen. Betonilattiat soveltuvat perushygieniatason tiloihin ja ovat hyväksyttyjä hyönteiskasvatukseen, mutta sen huokoisen luonteen takia se ei ole puhdistettavissa, eikä sovellu elintarvikkeiden ja juomien käsittelyyn. Sementtiset ja erittäin kaltevat hartsilattiat ovat usein huokoisia ja voivat olla erittäin lyhytikäisiä, kun taas kaakeli on hyvä, puhdistettavissa oleva vaihtoehto hyönteisten kasvatukseen. Kaakelit toimivat hyvin kosteissa tiloissa. Mitä pienempiä liitoskohtia kaakelilattiassa on, sitä paremmin kaakelit kestävät märissä tai kosteissa tiloissa. Laattalattiat, esimerkiksi vinyyli, linoleumi ja kumi voivat myös olla sopivia pienen mittaluokan tiloissa. Tällöin tehokas liitoskohtien tiivistäminen on ratkaiseva, koska terävän esineen pudotessa ne halkeavat helposti. Seinän ja lattian välinen liitoskohta on kriittinen alue hygienian näkökulmasta. Sen on oltava pyöristetty, jotta ehkäistään lian kerääntyminen ja mahdollistetaan helppo puhdistaminen. Lisäksi liitoskohdan täytyy estää veden pääsy seinän sisään. Suojareunusta, joka on paksu reunus seinän ja lattian liitoskohdassa, voidaan käyttää suojaamaan seinää vahingoilta, ja pitää ne tällä tavalla hygieenisinä (EHEDG, 2014).

Tuki- ja kehysrakenteet pitää olla suunniteltu siten, että mahdollisimman monet ulkonemat on karsittu sekä lian ja pölyn kerääntyminen minimoitu (EHEDG, 2014). Pyöreät, putkilomalliset rakenteet, esimerkiksi kaiteet pitää hitsata siten, ettei niihin jää aukkoja ja avoimet loppupäät pitää sinetöidä esimerkiksi hitsatulla levyllä/laatalla. On suositeltavampaa käyttää lattiamateriaalina turkkilevyä avonaisen metalliristikkolattian sijaan, koska se on helpompi pitää puhtaana.

Sisäkatto on rakennettava siten, että estetään lian kerääntyminen ja vähennetään tiivistymistä ja hiukkasten varisemista (EHEDG, 2014). Kuten seinän ja lattian liitoskohdissa, seinän ja sisäkaton liitoskohdat täytyy myös olla pyöristetty, jotta puhdistaminen helpottuu ja estetään lian kertyminen ja halkeamien muodostuminen. Rei’itettyjä ja huokoisia sisäkattoja ei yleisesti tulisi käyttää äänten vaientamiseen, esimerkiksi melun vähentämiseen, koska materiaali kerää pölyä. Kipsilevyjä ei myöskään pidä käyttää märissä tai kosteissa tiloissa niiden huokoisuuden takia.

Sisätilojen suunnittelu

Jotta koko kasvattamolla voidaan ylläpitää hyvää hygieniaa, on tärkeää käyttää oikeita pintamateriaaleja, erityisesti kasvatushuoneessa jossa sirkkoja pidetään. Ruostumaton teräs, kuumaupotettu galvanoitu teräs, alumiini, lasikuitu, polyvinyylikloridi ja nailon ovat esimerkkejä elintarviketuotannossa hyväksytyistä materiaaleista (EHEDG, 2014). Nämä materiaalit ovat myös soveltuvia hyönteisten kasvatukseen koska ne ovat sileitä, pestävissä, helppoja pitää puhtaana, kestäviä ja ei-imukykyisiä. Sellaiset materiaalit kuten puu, ovat hankalia pitää puhtaana ja saattavat aiheuttaa saastumisriskin, joten niitä pitää tämän takia välttää.

Kaikkien ovien pitäisi olla tarpeeksi leveitä ja korkeita, jotta liikkuminen huoneiden välillä on mahdollista ja estetään esineiden törmääminen oveen tai ovenpieliin. Halkeamat aiheuttavat hygieniariskin (EHEDG, 2014). Ei ole suositeltavaa asentaa ikkunallisia ovia, koska ne aiheuttavat lasin rikkoutumisen vaaran. Toinen uhka mikrobien kasvulle ovat ylösalaisin käännetyt U:n muotoiset urat ovien päällä, koska ne keräävät likaa ja pölyä. Vältä näitä tilallasi. Jos käytetään liukuovia, on kaikkien rakojen oven ja raamien välissä oltava tukittu. Oven täytyy myös kestää puhdistusta ja kulutusta eli oven pitää olla valmistettu ei-imukykyisestä materiaalista, ei puusta, joka on imukykyinen ja lisäksi altis jyrsijöiden hyökkäyksille. Ulko-ovet eivät saa avautua suoraan sirkkojen kasvatushuoneeseen, ja niiden pitää olla jyrsijöiden kestäviä. Lisäksi ovien pitää aueta ulospäin, jottei hyönteisiä tai likaa pyyhkiydy sisälle rakennukseen. Vältä ovien läheisyydessä olevaa valaistusta, sillä se houkuttelee hyönteisiä. Pidä sisään- ja uloskäyntien lukumäärä mahdollisimman vähäisenä paremman hallittavuuden takia. Sisäovet voivat olla tärkeässä osassa positiivisen ilmanpaineen ylläpitämisessä kasvattamon sisällä olevissa huoneissa. Tämä vaatii hyvin tiivistettyä ovea, joka sopii tiukasti ovenpieliin (EHEDG, 2014). Positiivisessa ilmanpaineessa ulkopuolinen lika virtaa ulos huoneesta, pikemminkin kuin sisälle huoneeseen. Paineen erotusten täytyy olla >3 Pa tai ilmannopeuden >3 m/s. Henkilökunnan sisäänkäyntien pitäisi olla rakennettu kaksista ovista siten, että työntekijöiden on mahdollista pestä kädet sekä vaihtaa työvaatteet sulussa (Kuva 2). Kun on aika kuljettaa sirkkoja tilan ulkopuolelle, on suositeltavaa käyttää ovien sijaan lastauslaituria, jotta voidaan estää ulkopuolelta tuleva kontaminaatio. Lastauslaituria oven sijaan käyttämällä ulkopuolelle muodostuu automaattisesti tarvittava este.

Suomen päivänvalon vaihtelu ei sovellu kotisirkoille ja ne vaativat hieman toisenlaisen valojakson. Suositeltu päivän ja yön välinen suhde kotisirkoille on 12:12 tai 14:10 (Horppu ym., 2017). Jotta voitaisiin jäljitellä kotisirkoille ihanteellisinta valojaksoa, pitäisi kasvatushuoneessa välttää ikkunoita. Jos ikkunoita käytetään tilalla jossain muualla, niiden pitäisi olla mieluiten aukeamattomia (EHEDG, 2014) tai vaihtoehtoisesti oltava säpissä tai lukittuina. Avonaisina ne häiritsevät koneellista ilmanvaihtojärjestelmää.

Sähkökaapeleiden ja laitteistojen on oltava helposti puhdistettavia (EHEDG, 2014). Kaapeleiden asennuskiskojen pystysuora kiinnittäminen on suositeltavampaa kuin vaakasuorat asennukset. Mikäli vaakasuoria pintoja ei pystytä välttämään, niiden täytyy kallistua 45 astetta. Kaapelit tulee asentaa yhteen kerrokseen ilman kimppuja. Mytyssä olevien kaapeleiden sisäosiin kerääntyy kosteutta, joka edistää homekasvua. Valaistuksen pitää olla kunnolla kiinnitetty joko kattoon tai seinään tai asennettu siten, että valaistuksen ja seinän/katon väliin jää riittävästi tilaa, jotta estetään pölyn kerääntyminen. Kyseisen asennuksen pitää myös mahdollistaa puhdistus ja kunnossapito. Jos valoa ei ole kiinnitetty kattoon tai seinään, sen tulisi olla kiinnitetty kaltevasti 45 asteen kulmaan, jolloin puhdistus on mahdollinen ja estetään pölyn kerääntyminen. Valonlähteitä ei pidä sijoittaa suoraan sirkkaviljelmän yläpuolelle, jolloin estetään sekä rikkoutuvien lamppujen, että muiden esineiden tipahtaminen hyönteislaatikoihin. Valonlähteet pitää olla suljettu tiiviisti.

Tiloissa, joissa käsitellään elintarvikkeita, täytyy olla soveltuva ja riittävän keskimääräisen neutraali tai mekaaninen ilmanvaihto (EUR 852/2004). Kasvattamon pitäisi olla toiminnassa hiukan positiivista painetta (2–5 Pa) alemmalla tasolla, jotta estetään suodattamattoman ilman sisäänpääsy. Lisäksi ilman täytyy tehokkaasti levitä koko huoneeseen, ettei tilaan luoda kuolleita kohtia (EHEDG, 2014). Tuhoeläinten pääsyn estämiseksi sisä-ja ulkotiloissa olevien ilman tuloaukkojen täytyy olla peitetty kunnolla ja sijaittava ainakin 1 m maantason yläpuolella, sekä kaukana mistä tahansa mahdollisesta kontaminaation lähteestä, esimerkiksi ilmanpäästöaukoista. Yli 30 °C asteen sisälämpötila lyhentää sirkkojen elämänkaarta. Jos lämpötila nousee 38–40°C asteeseen, voi kuolleisuus olla 100 % koko populaatiossa (Horppu ym., 2017). Tämän vuoksi on tärkeää tarkkailla kasvatushuoneen lämpötilaa (EHEDG, 2014). Lisäksi, kotisirkat menestyvät kosteassa ympäristössä suunnilleen 50–60 % suhteellisessa ilmankosteudessa. Monet suomalaiset kotisirkkakasvattajat pyrkivät pitämään 60 %:n ilmankosteuden kasvatushuoneissa, koska ilmankosteus on tärkeää sirkkojen kasvulle (Kukkola, 2018). Kuitenkin Cliffordin ja Woodringin (1990) mukaan yli 50 % korkeampi ilmankosteus voi olla aikuisille sirkoille tappava. Nuoret sirkat ja munat tarvitsevat korkeamman, jopa 70–100 %, ilmankosteuden. Tämän takia ne on useimmiten pidetty suljetuissa laatikoissa erillään aikuisista sirkoista (Horppu ym., 2017). EHEDG (2014) kuitenkin suosittelee, että suhteellinen ilmankosteus on alle 55 %, jolloin voidaan estää sienten (homeet ja hiivat), kuten myös bakteerien kasvu.

Henkilökunnan tilat

Tilalla työskentelevät työntekijät todennäköisesti saapuvat töihin kontaminoituneissa vaatteissa ja jalkineissa (EHEDG, 2014). Tämän takia kaikki vaatteet pitää vaihtaa työvaatteisiin erillisessä vaatteidenvaihtotilassa ennen kasvatushuoneeseen menemistä. Vaatteiden vaihtamiseen tarkoitetut tilat on sijoitettava siten, että henkilökunnalta on suora pääsy tuotantoon ja este, esimerkiksi ovi, pitää sijoittaa pukuhuoneen ja kasvatusalueen välille, jotta työntekijä tietää missä vaatteet pitää vaihtaa (Ruralia-instituutti, 2018). Kontaminaation estämiseksi pukutilaan pitäisi asentaa kaksi ovea, joista yksi on sisäänkäynti kasvatushuoneeseen ja toinen uloskäynti takaisin pukuhuoneeseen (Kuva 2). Kun vaatteita vaihdetaan työntekoa varten, tulee seurata seuraavia vaiheita (EHEDG, 2014):

1) Poista omat vaatteet ja jalkineet ja laita hiustesi tai partasi ympärille hius- ja/tai partaverkko, jotta kaikki irtoavat hiukset pystyvät poissa kasvatushuoneesta. Pue yllesi puhtaat suojavaatteet ja jalkineet;

2) Pese kätesi kunnolla ja

3) Mene sisälle kasvattamoon käsien desinfiointipisteen kautta.

Kunnollinen käsien pesu suojelee sinua ja eläimiä tarttuvilta taudeilta (Ruralia-instituutti, 2018). Käsienpesualtaan luota täytyy löytyä hanat kuumalle, kylmälle ja haalealle vedelle, käsisaippua-automaatti sekä käsipyyhepaperia tai talouspaperirulla. (Wirtanen ym., 2014; Aarnisalo ym., 2006). Uudelleenkäytettäviä käsipyyheliinoja ei tule käyttää. Tilat pesulaitteille, välineille ja astioille pitää erottaa käsienpesuun tarkoitetuista alueista (EHEDG, 2014). WC:t tulee sijoittaa elintarviketuotantoalueen ulkopuolelle pukuhuoneen yhteyteen, jotta kukaan ei käytä wc-tiloja ennen kuin on vaihtanut päälleen omat arkivaatteensa.

Siirry tästä sivulle Hyönteiskasvatus liiketoimintana ja sen kannattavuus.