Palaa raportin etusivulle napauttamalla tästä
Hyönteistoimialan liiketoiminnan kehittäminen
Kirjoittajat: Riitta Vihuri ja Tiina Wickman-Viitala, Tampereen ammattikorkeakoulu
Yritykset toimivat 17 kestävän kehityksen tavoitteen asettamissa kehyksissä
YK julkaisi niin kutsuttuun Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoiteohjelmaan liittyen 17 kestävän kehityksen tavoitetta – SDG: social development goals (SDG), jotka tulivat voimaan vuoden 2016 alussa. SDG:t tuovat yritysten toimintaan näkökulmia siitä, millaisiin seikkoihin vastuullisessa liiketoiminnan kehittämisessä tulisi kiinnittää huomiota. Hyönteistoimialalla on mahdollisuuksia luontaisesti kehittyä kestävän kehityksen mukaiseksi yritystoiminnaksi erityisesti silloin, kun liiketoimintamallin suunnittelussa vastuullisuuden periaatteet otetaan huolellisesti huomioon.
Maria Real Perdomon (2018) tutkimuksessa tarkasteltiin ja kuvailtiin liiketaloudellisesta näkökulmasta mahdollisuuksia käyttää hyönteisiä biotalouden resursseina. Hän kartoitti haastatteluin alalla toimivien yritysten ansaintamalleja ja innovaatioprosesseja tuottaakseen tietoa siitä, millaisissa toimintaympäristöissä yritykset huomioivat ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset vaikutuksensa. Perdomo tunnisti 75 alan yritystä, jotka sijaitsivat kuudessa maanosassa 14:ssa maassa. Haastateltavaksi suostui 24 yrityksen omistajat. Tutkimuksen tarkoituksena oli arvioida hyönteistoimialan liiketoimintamahdollisuuksia ja lisätä niiden näkyvyyttä.
Hawkenin (2010) luonnonkapitalismin teoria perustuu systeemiseen ajatteluun, jossa jäljitellään luonnon omia tuotanto- ja kulutusmalleja. Sen mukaan ihmisen aiheuttamien negatiivisten vaikutusten ja maapallon ekologisen tasapainon sekä kantokyvyn palauttaminen edellyttäisi neljän pääperiaatteen noudattamista (Perdomo 2018). Nämä pääperiaatteet ovat:
- Teollisuudessa ja kulutuskäyttäytymisessä tulisi noudattaa biologisia ja ekologisia prosesseja. Taloudellinen kasvu tulisi erottaa kulutuksesta, sillä resurssit eivät ole rajattomat.
- Tulisi käyttää uusiutuvia luonnonvaroja tai biohajoavia materiaaleja ja vähentää jätteen syntymistä, erityisesti myrkyllisen jätteen syntymistä. Taustalla on ”Zero Waste” -ajattelu eli kiertotalouden periaatteiden mukaisesti kaikki jonkin prosessin jäte jatkaa toisessa prosessissa raaka-aineena.
- Tulisi investoida luonnonvaroihin, luonnon pääomiin, siis biodiversiteetin ylläpitoon ja ekosysteemien säilyttämiseen. Ajatuksena on taloudellisen arvon ilmaiseminen rahan arvolla, jotta ylikäyttö ja tuhoaminen tehdään maksulliseksi. Biodiversiteetin edistäminen ja vaaliminen on perusta luonnon tasapainolle.
- Kaikki käytettävä energia- ja materiaaliresurssi tulisi käyttää mahdollisimman tehokkaasti ja tuottavasti. Vähennetään kaikessa materiaalin- ja energiankulutusta. Paljon jätettä tuottavat prosessit täytyy jäljittää ja korvata tehokkaammilla prosesseilla.
Luonnonkapitalismia noudattava yritystoiminta vaatisi käytettävien materiaalien uudelleenmuotoilua, uusia tuotteita, uusia prosesseja ja uusia liiketoimintamalleja. Käytännössä tämä tarkoittaisi esimerkiksi myrkyllisten kemikaalien kieltämistä, tuotannon yksinkertaistamista sekä tuotteiden ja palveluiden arvonluonnin prosessien läpinäkyvyyttä. Perdomon (2018) mukaan yritykset, jotka osallistuvat näihin muutoksiin innovaatioiden avulla muodostavat tulevaisuudessa merkittävän osan uusista teknologioista ja teollisuustuotannoista.
Kuvassa 1 nähdään, kuinka Perdomon (2018) tutkimukseen vastanneet yritykset itse arvioivat, mihin näistä YK:n kestävän kehityksen tavoitteista he kertoivat sitoutuneensa ja voivansa vaikuttaa.
Hyönteistoimialalla menestyminen edellyttää, että yrittäjäksi aikova ymmärtää hyönteisten merkityksen ja mahdollisuudet useasta eri näkökulmasta. Hyönteiset tulee nähdä sekä innovatiivisten ja kestävän kehityksen mukaisena biotalous-resurssina että jalostettavina tuotteina, prosesseina ja palveluina. EU:n luokittelun mukaan lupaavimmilta toimialoilta näyttävät maatalous- ja kalataloustuotteet, kuten rehut, elintarvikkeet sekä jätteenkäsittely ja vesitalous.
Liiketoiminnan kehittämisen perustana liiketoiminnan osa-alueiden hallinta ja laskelmien ymmärtäminen
Hyönteisalan yrityksen perustaminen edellyttää muun yritystoiminnan tavoin liiketoimintasuunnitelman laatimista (Viitala & Jylhä, 2013). Vapaamuotoisuudestaan huolimatta liiketoimintasuunnitelma on tärkeä, sillä sen avulla esimerkiksi rahoittaja tai pankin edustaja saa käsityksen liikeidean kannattavuudesta. Liiketoimintasuunnitelmassa tärkeimmät ovat laskelmat: myyntilaskelma. Myyntilaskelman avulla on osoitettavissa, että yrittäjällä on tieto markkinoista ja asiakkaista; hän tietää asiakkaiden tarpeet ja osaa tarjota heille oikeaa tuotetta sopivaan hintaan. Myyntilaskelman avulla yrittäjä voi myös osoittaa, että hänellä on tieto kilpailijoista sekä kilpailevista tuotteista sekä niiden hintatasosta ja että hän on osannut arvioida markkinoiden kokoa ja laajuutta, jonka avulla hän voi arvioida tuotteensa menekkiä.
Koska hyönteisliiketoiminta on vasta kehittymässä oleva ala, tarkoittaa hyönteisalalle ryhtyminen kohtalaisen suurien riskien ottamista. Siitä huolimatta yrittäjän tulisi kuitenkin osata ennakoida ja laskea kustannusrakenteensa: mitkä ovat toiminnan aloituskustannukset, paljonko rahaa tarvitaan alkuinvestointeihin, mitä kiinteitä kustannuksia toiminnan aikana syntyy ja millaisia ovat muuttuvat kustannukset. Näistä tiedoista on laskettava mahdollisimman realistinen ns. kriittinen piste (myyntimäärä, jolla tuotot riittävät kaikkien kustannusten kattamiseen eli nollatulokseen) – yrittäjän tulee toki uskoa liikeideaansa, mutta liika optimismi ei pelasta yritystä konkurssilta, mikäli tulorahoitusta ei tulekaan odotetulla tavalla (Neilimo & Uusi-Rauva, 2005). On laadittava rahoituslaskelmat; mihin rahat käytetään ja mistä ne saadaan – oman pääoman sijoituksena ja lainarahana aluksi, ja millainen sitten tulee olemaan tulorahoitus – se riippuu tuotteen menekistä. Aloittavan yrittäjän tulee lähes kaikissa tapauksissa varautua siihen, että ensimmäisinä vuosina toiminnan aloittamisesta yrityksen tulos jää tappiolliseksi. Tilastokeskuksen mukaan jopa puolet aloittaneista yrityksistä lopettaa ensimmäisen kolmen vuoden aikana, omasta halustaan tai ajauduttuaan.
Liiketoiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi. Kertaalleen laadittuja laskelmia eli tulee verrata usein ja säännöllisesti toteutuneisiin kustannuksiin. Liiketoiminnan kehittämistä varten on kehitetty esimerkiksi ns. ”Sustainable Business Model Canvas” -työkalu, (kuva 2, Case, 2018), jonka avulla voidaan luoda yhteen kuvaan kokonaisnäkemys vastuullisen liiketoiminnan ydinosista sekä hahmottaa niiden välisiä suhteita. Lisäksi työkalu mahdollistaa liiketoimintaympäristön tulevaisuuden reunaehtojen ja erilaisten skenaarioiden visuaalisen hahmottamisen. Yhdessä kokonaisuudessa nähdään eri liiketoiminnan osa-alueiden keskinäiset suhteet, joten erilaisten skenaarioiden hahmotteleminen onnistuu visuaalisesti useammankin henkilön ryhmissä ilman, että käytetään aikaa erilaisten raporttien kirjoittamiseen. Työkalu auttaa hahmottamaan organisaation liiketoiminnan kannalta keskeiset toiminnot ja tuo havainnollisesti esiin eri toimintojen vuorovaikutuksen (Tuulaniemi, 2016). Työkalua voidaan käyttää myös uuden liiketoiminnan suunnittelussa.
Työskentely Business Model Canvas -työkalulla aloitetaan arvolupauksen määrittelystä. Määrittelyssä vastataan seuraaviin kysymyksiin (Tuulaniemi, 2016):
- Mitä arvoa luomme asiakkaillemme?
- Mitä asiakkaan ongelmaa olemme ratkaisemassa?
- Minkä asiakastarpeen olemme täyttämässä?
- Millaisen tarjooman tarjoamme kullekin asiakasryhmällemme?
Asiakassegmenttien osalta vastataan kysymyksiin:
- Kenelle luomme arvoa?
- Ketkä ovat tärkeimmät asiakkaamme?
Arvolupauksen jakelukanavien osalta määritellään seuraavat asiat:
- Mitä kanavia pitkin asiakkaamme haluavat tulla saavutetuiksi?
- Miten tällä hetkellä saavutamme asiakkaamme?
- Kuinka jakelukanavamme ovat integroituneet keskenään?
- Mitkä jakelukanavamme toimivat parhaiten?
- Mitkä jakelukanavamme ovat kustannustehokkaimpia?
- Kuinka jakelukanavamme on integroitu asiakkaidemme toimintaan?
Asiakassuhteiden osalta vastataan seuraaviin kysymyksiin:
- Millaista asiakassuhdetta eri asiakassegmenttimme odottavat organisaatioltamme?
- Mitä näistä tarjoamme jo asiakkaillemme?
- Minkä hintaisia ne ovat?
- Kuinka asiakassuhteemme on integroitu muuhun liiketoimintamalliimme?
Hyönteistoimialan liiketoiminnan kehittämisessä jokaisen yrittäjän on pohdittava omaa arvolupaustaan sekä välittömän että välillisen asiakassegmentin suhteen. Toimiala sisältää useita erilaisia mahdollisuuksia (esim. yrityksen sijoittuminen arvoketjussa) toteuttaa liikeideoita ja tuottaa arvoa asiakkaille: Arvoketju alkaa hyönteisten kasvatuksesta, se jatkuu hyönteisraaka-aineen toimittamisesta sen prosessoijalle, joka puolestaan voi edelleen toimittaa raaka-aineesta erotettuja komponentteja eri yrityksille tai jatkaa raaka-aineen jatkokäsittelyä. Hyönteisraaka-aine tai sen komponentti voi päätyä elintarvike- tai rehuteollisuuteen, tai lääke- ja kemianteollisuuteen. Eläviä hyönteisiä, muun muassa mustasotilaskärpäsiä, voidaan kasvattaa jätteenkäsittelyyn erilaisiin kiertotaloustoimintoihin kuten biomassojen ja yhdyskuntajätteiden käsittelyyn.
Elintarvikkeiden kuluttajamarkkinoilla hyönteistuotteiden arvolupaus liittyy esimerkiksi negatiivisten ilmastovaikutusten vähentämiseen, esimerkiksi naudanlihaan verrattuna, sekä kotimaisuuteen ja lähituotantoon. Samoilla arvolupauksilla tuotteita voitaisiin myydä myös lemmikkiruokamarkkinoilla.
Vuonna 2018 oli kuluttajamarkkinoilla ”hyönteisbuumi”, kun silloinen Evira, nykyinen Ruokavirasto, laillisti tiettyjen hyönteisten (esim. kotisirkan) myynnin ihmisravinnoksi. Erilaisia hyönteistuotteita tuli markkinoille uusia tuotteita sirkkaleivästä sirkkapihveihin ja patukoihin, mutta lopulta ensi-innostuksen laannuttua, kauppojen hyllyillä on enää pitkän säilyvyyden välipala-tyyppisiä kuivatuotteita. Tampereen ammattikorkeakoulussa (TAMK) tehtiin myös useita opinnäytetöitä aiheesta vuonna 2018. Esimerkiksi Alankomaissa on nähty sama kuluttajatuotteisiin liittyvä voimakas ensi-innostus ja sen jälkeinen kysynnän laantuminen. Tällä hetkellä Hollannissa keskitytäänkin rehu- ja lemmikkiruokamarkkinoihin. Ehkä sama suuntaus olisi Suomessakin mahdollisuus hyönteiselintarvikkeiden kysynnän uutta nousua odotellessa.
Hyönteistoimialan verkostot eivät toimi kovin hyvin vielä esimerkiksi arvoketjun eri vaiheisiin sijoittuneiden yritysten välisten suhteiden osalta. Tilanteen parantamiseksi raaka-aineen alkutuottajien tulisi verkottua arvoketjussa seuraavien toimijoiden kanssa, jotta raaka-aineen jalostajat voisivat luottaa tasaisiin raaka-ainetoimituksiin siten, että tarjonnan ja kysynnän määrät olisivat keskenään tasapainossa. Esimerkiksi kotisirkan tuotantoa on liikaa tämän hetken markkinoille – tuottajat kertovat ”pakastimien olevan täynnä”. Jauhopukille vastaavasti kysyntää olisi enemmänkin, jos vain tuotantoa löytyisi. Lisäksi myös logistiikkaketjujen ongelmat tulisi ratkaista: nyt voi jossain päin Suomea olla runsaastikin tuotantoa, mutta kontaktien ja logistiikkayhteyksien puuttumisen takia toimitukset eivät onnistu raaka-aineen jatkojalostajille.
Hyönteisalan liiketoimintamahdollisuuksien kasvattaminen edellyttää Suomen markkinoiden ulkopuolelle kohdistuvia vientiponnisteluja. Kotimarkkinamme ollessa parhaimmillaankin varsin pienet, voidaan uusia markkinamahdollisuuksia hakea esimerkiksi muualta Euroopasta ja Pohjois-Amerikasta, joissa väestöpohja ja muun muassa lemmikkieläinten määrä on huomattavasti suurempi.
Tuulaniemen (2016) mukaan Business Model Canvasin kohdassa Ansaintamalli määritellään seuraavat asiat:
- Mistä asiakkaamme ovat valmiita maksamaan?
- Mitä he tällä hetkellä maksavat?
- Kuinka he tällä hetkellä maksavat?
- Kuinka paljon eri arvoketjun osat tuovat kokonaistuloksesta?
Hyönteisraaka-aineisiin perustuvien tuotteiden markkinoille tulon ja niiden kysynnän alkuvaiheen voimakkaan kasvun aikana tuotteet hinnoiteltiin melko korkean hintatason tuotteiksi verrattuna vastaaviin tuotteisiin, joissa ei käytetty hyönteisraaka-ainetta. Tämä todennäköisesti vaikutti siihen, että kuluttajat kokeilivat tuotteita, mutta kokeiluoston jälkeen tuotetta ei ostettu uudestaan. Vaikka hyönteisraaka-aineen osuus tuotteissa oli suhteellisen pieni, nosti raaka-aineen korkea hinta tuotantokustannuksia. Joulukuussa 2019 kotisirkasta maksettiin tuottajalle noin 10 euroa/kilo. Mikäli kotisirkkaa olisi taloudellisesti perusteltua käyttää eläin- tai soijaproteiinin korvaajana kuluttajatuotteissa ja eläinrehumarkkinoilla, pitäisi tuottajahintaa saada laskettua 3–4 euroon kilolta. Kuluttajat saattaisivat olla valmiita maksamaan arvolupauksen mukaisesta ilmastoystävällisestä ja muun muassa terveellisiä rasvahappoja sisältävästä proteiinista, mutta eivät yhtä paljon kuin tämänhetkinen tuottajahinta edellyttää. Tuotannon automatisoituminen käsityövaltaisuudesta saattaa saada aikaan tuottajahintojen laskun siten, että liiketoiminnasta voi tulla arvoketjuissa toimiville yrityksille kannattavaa liiketoimintaa. Ellei näin ole, on syytä pohtia syvällisesti sitä, olisiko esimerkiksi keskittyminen jauhopukin tuottamiseen ja rehu- ja lemmikkiruokasektoriin järkevämpää kuin kotisirkkojen tuottaminen kuluttajamarkkinoille.
Tuulaniemen (2016) mukaan resurssien ja ydintoimintojen osalta Business Model Canvasissa vastataan kysymyksiin:
- Mitä avainresursseja/ydintoimintoja arvolupauksemme vaatii?
- Mitä avainresursseja/ydintoimintoja jakelukanavamme tarvitsevat?
- Mitä avainresursseja/ydintoimintoja asiakassuhteemme vaatii?
- Mitä avainresursseja/ydintoimintoja ansaintamallimme vaatii?
Avainresurssien ja ydintoimintojen määrittely hyönteistoimialalla perustuu siihen, missä kohtaa arvoketjua yritys toimii. Raaka-aineen tuottajille ydintoiminnot liittyvät tuotantoon ja siihen liittyviin prosesseihin. Tuotteiden valmistajille ja jalostajille keskeisiä ovat tuotannollisten prosessien lisäksi logistiikkaan liittyvät kysymykset niin raaka-aineen hankkimisen kuin valmiiden tuotteiden ostajille toimittamisenkin osalta. Avainresursseja tuottajalle ovat (alku)pääoma, osaaminen, tilat, kasvattamiseen ja pakastamiseen liittyvät laitteet ja koneet. Tuotannon automatisoitumisen myötä koneiden ja laitteiden merkitys kasvaa ja osaaminen liittyy enemmän niiden käyttöön ja valvontaan.
Tuulaniemen (2016) mukaan kumppanuuksien suhteen määritellään:
- Ketkä ovat tärkeimpiä kumppaneitamme?
- Ketkä ovat tärkeimpiä toimittajiamme?
- Mitä avainresursseja hankimme kumppaneiltamme?
- Mitä ydinprosesseja kumppanimme meille toimittavat?
Kulurakenteen osalta vastataan seuraaviin kysymyksiin:
- Mitkä ovat liiketoimintamallimme merkittävimmät kulut?
- Mitkä ydinprosessimme ovat meille kalleimpia/maksavat eniten?
Kumppanuuksien muodostaminen ja verkottuminen ovat keskeisessä asemassa kaikessa yritystoiminnassa, ja erityisesti hyönteistoimialalla, jossa toimialan uutuuden takia sen rakenteet ovat vielä monin osin kehittymässä. Arvoketjun toimijoiden verkottuminen ja yhteistyö mahdollistavat sujuvat ja oikea-aikaiset raaka-ainetoimitukset tuottajalta valmistajalle lisäten myös arvoketjun jäsenten tietoa esimerkiksi markkinoiden kehittymisestä ja asiakkaiden toiveista. Hyvin toimivassa arvoketjussa liikkuvat sujuvasti niin tuotteet kuin informaatiokin.
Kuten jo aikaisemmin on todettu, esimerkiksi kotisirkkojen kasvattaminen on tällä hetkellä kannattamatonta tuotannon käsityövaltaisuuden vuoksi. Sirkkojen tuottajahintaa tulisi saada laskettua 3–4 euroon kilolta, jotta liiketoiminta olisi kannattavaa (viite puuttuu).
Sustainable Business Model Canvasin perustan muodostavat määrittelyt siitä, mitä ovat liiketoiminnan ekologis-sosiaaliset kustannukset (haitat) ja tuotot (hyödyt) Kustannusten/haittojen osalta vastataan kysymyksiin (Case, 2018):
- Mitä kustannuksia/haittoja liiketoiminta aiheuttaa?
- Mitkä resursseista ovat uusiutumattomia?
- Mitkä toiminnot kuluttavat paljon resursseja?
Tuottojen/hyötyjen osalta määritellään:
- Mitä hyötyä liiketoiminnalla saadaan aikaan?
- Ketkä hyötyvät? Ovatko he asiakkaita?
- Voidaanko hyödyt ilmaista ja siirtää arvolupaukseen?
Vastatessaan yllä mainittuihin kysymyksiin hyönteisalalla toimivan yrityksen tulee määritellä, mihin YK:n kestävän kehityksen tavoitteista ne voivat sitoutua ja vaikuttaa. Samoin yrityksen on hyvä määritellä hyönteistuotteidensa ja toimintojensa hiilijalanjälki sekä viestiä siitä läpinäkyvästi ja ymmärrettävästi.
Hyönteistoimialan toimijoiden ja sidosryhmien yhteinen arvoperusta
”Common Good Balance Sheet” (taulukko 1) on työkalu, jonka avulla voidaan määritellä, miten kestävän kehitykseen liittyvät arvot voivat yritysten kautta välittyä eri sidosryhmille. Vaakariveillä on sidosryhmiä, joihin yritysten toiminta vaikuttaa. Sarakkeissa on lueteltu kestävän kehityksen arvoja, kuten ihmisarvo, solidaarisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, yrityksen yhteistoimintamenettely ja sen läpinäkyvyys organisaatiossa sekä ympäristön kestävä kehitys. Esimerkkejä eri sidosryhmien vaateista kunkin arvon toteutumiselle on esitetty taulukon eri soluissa.
Lisäksi on otettava huomioon yrityksen liiketoimintaympäristön erilaiset skenaariot, eli millaiseen tulevaisuuteen yritys visiotaan rakentaa.
Taulukko 1. Vastuullisuusarvojen toteutuminen eri sidosryhmien näkökulmasta; Common Good Balance Sheet (mukailtu Economy of the Common Good, 2018)
ARVO SIDOSRYHMÄ |
IHMISARVO | SOLIDAARISUUS JA SOSIAALINEN OIKEUDENMUKAISUUS | YMPÄRISTÖN KESTÄVÄ KEHITYS | LÄPINÄKYVYYS JA YHTEISTOIMINTAMENETTELY |
---|---|---|---|---|
TOIMITTAJAT | IHMISARVO TOIMITUSKETJUSSA | Solidaarisuus ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus toimitusketjussa | Kestävän kehityksen huomioiminen toimitusketjuissa | Läpinäkyvyys toimitusketjussa |
OMISTAJAT, OSAKKEENOMISTAJAT JA RAHOITTAJAT | Eettisten seikkojen huomioiminen rahoituksen hankinnassa | Rahoituksen sosiaalinen asemoituminen | Varojen käyttö suhteessa sosiaalisiin ja ympäristöllisiin vaikutuksiin | Omistajuus ja yhteistoiminta |
TYÖNTEKIJÄT, ALIHANKKIJAT JA NIIDEN TYÖNTEKIJÄT | Ihmisarvon huomioiminen työpaikalla ja työolosuhteissa | Itsenäiset vaikutusmahdollisuudet työjärjestelyihin | Henkilöstön ympäristömyönteinen käyttäytyminen | Yhteistoimintamenettelyt ja läpinäkyvyys organisaatiossa |
ASIAKKAAT, MUUT YRITYKSET | Eettiset asiakassuhteet | Yhteistyö ja solidaarisuus muiden yritysten kanssa | Tuotteiden ja palveluiden käytön ja hävittämisen aiheuttama ympäristövaikutus | Asiakkaiden osallisuus ja tuotetietojen läpinäkyvyys |
SOSIAALINEN YMPÄRISTÖ | Tuotteisen ja palveluiden merkityksellisyys ja niiden vaikutus yhteiskuntaan | Yrityksen anti ja panos yhteiskunnalle ja yhteisölle | Ympäristövaikutuksen vähentäminen | Sosiaalinen yhteistyömenettely ja läpinäkyvyys |
Tulevaisuusnäkymät (Key Trends); muun muassa teknologiat, lait ja säännökset, sosio-ekonomiset ja kulttuuriset tekijät (Strategyzer, 2018).
Teknologinen kehitys on tärkeää hyönteisten kasvatuksessa ja tulevaisuudessa se mahdollistanee sekä nykyistä suuremmat tuotantomäärät että taloudellisen kannattavuuden paranemisen. Liiketoiminnan kehittyminen edellyttää samanaikaisesti myös lainsäädännöllisiä muutoksia: Suomessa hyönteisten kasvattajien ei ole mahdollista muun muassa saada maataloustukia. Kuitenkin, jopa EU:n taholta on jo kehotettu länsimaita vakavasti tutkimaan mahdollisuuksia hyödyntää hyönteisiä ruuantuotannossa, sillä väestönkasvun ollaan arvioitu aiheuttavan aiheuttaa ruokapulaa noin vuoteen 2050 mennessä (Huis, 2013).
Teollinen kehitys (Industry Forces); muun muassa. kilpailijat, uudet tulokkaat, korvaavat tuotteet ja palvelut, sidosryhmät, toimittajat ja muut arvoketjun toimijat (Strategyzer, 2018).
Mikä taho muodostaa hyönteisliiketoiminnan kilpaillut markkinat? Rehutuotantoa ajatellen niin kauan, kuin hyönteisraaka-aineen hinta ei pysty kilpailemaan halvan soijaproteiinin tai vastaavien proteiiniraaka-aineiden kanssa, rehun tuotantoon tulisi löytää lemmikkieläinruokien kaltainen ”niche-markkina”. Koska lemmikkien omistajat haluavat tarjota eläimilleen ”parasta”, ovat he valmiita maksamaan ruoista korkeaakin kilohintaa. Hyönteisraaka-aineesta valmistetun lemmikkiruoan etuna on, että se saattaa sopia hyvin allergisillekin koirille ja kissoille, tutkimusta toki tarvitaan lisää.
Hyönteisruokatuotteet kilpailevat elintarvikepuolella osin kasvisruokailijoiden markkinoilla, missä erilaiset nyhtökaura- ja härkistuotteet saavuttivat verraten nopeasti oman markkinaosuutensa. Hyönteisten kuitenkin katsotaan olevan eläviä eri tavalla kuin kasvien, joten tiukkaan kasvis- ja vegaaniruokavalioon ruokahyönteiselintarvikkeet eivät sovellu. Lisäksi teknologinen kehitys on avainasemassa, jotta hyvin käsityövaltaisesta hyönteisten kasvatuksesta päästään siirtymään automatisoituun tuotantoon. Tarvitaan useita hyönteisliiketoimialan tulvaisuuteen uskovia sijoittajia, jotta erilaisia start-up-kokeiluja sekä teknologiassa että esimerkiksi hyönteisten elinolojen ja ruokinnan tutkimusta voidaan tehdä.
Markkinavoimat (Market Forces); markkinasegmentit, asiakastarpeet ja -vaatimukset, vaihtoehtoiskustannukset, houkuttelevuus (Strategyzer, 2018).
Ruokahyönteisten kuluttajamarkkinat ovat vasta kehittymässä. Shelomin (2015) mukaan tällä hetkellä tapahtuu ns. passiivista hylkäystä – eli kuluttaja ei osta, koska hyönteisruokatuotteita ei ole saatavillakaan tavallisissa päivittäistavarakaupoissa. Toki tapahtuu myös aktiivista hylkäystä eli kuluttaja ei ostaisi, vaikka tuotteita olisi saatavilla.
Makroekonomiset voimat (Macro Economic Forces); globaalit markkinat, pääomamarkkinat, taloudellinen infrastruktuuri (Strategyzer, 2018).
Tällä hetkellä on Suomessakin meneillään useita hankkeita, jotka on rahoitettu EU- tai maatalous- ja aluekehitysrahastojen avulla. Hyönteistoimialalla siis tapahtuu kehitystä, vaikka toiminta ei ehkä ole saanut mediassa juuri oikeanlaista, kuluttajalähtöistä näkyvyyttä, jolloin hyönteiset olisi ollut helpompi hyväksyä ravinnoksi. Ilmastonmuutos ja kestävän kehityksen vaatimukset nykyisille ja uusille yrityksille tulevat aiheuttamaan paineita hyönteistoimialan kehittämiselle.
Lähteet:
Case. 2018. The CASE project (Competencies for a sustainable socio-economic development). Luettu 1.11.2019. https://www.case-ka.eu/index.html%3Fp=2174.html
Economy of the Common Good. Luettu 1.11.2019. https://www.ecogood.org/en/our-work/common-good-balance-sheet/
Fichter, K. & Tiemann, I. 2018. Factors influencing university support for sustainable entrepreneurship: Insights from explorative case studies. Journal of Cleaner Production, 175, pp. 512-524. doi:10.1016/j.jclepro.2017.12.031
Hawken, P. 2010. The Ecology of Commerce – A Declaration of Sustainability, Harper Business. (toissijainen lähde)
Huis, A., Van Itterbeeck, J., Klunder, H., Mertens, E., Halloran, A., Muir, G. & Vantomme, P. 2013. Edible Insects: future prospects for food and feed security. FAO Forestry Paper 171. Food and agriculture organization of the united nations. Rome. 190 p.
Neilimo, K. & Uusi-Rauva, E. 2005. Johdon laskentatoimi. 6. uud. p. Edita, Helsinki.
Perdomo, M.R. 2018. The Insect Economy: Sustainable Business Opportunities Based on Insects as Biological Resources. Dissertation. Carl von Ossietzky Universität Oldenburg. 276 p.
SDG. Luettu 1.11.2019. https://sustainabledevelopment.un.org/
Shelomi, M. 2015. Why we still don’t eat insects: Assessing entomophagy promotion through a diffusion of innovations framework. Trends in Food Science & Technology, 45:311-318.
Suomen YK-liitto. Luettu 1.11.2019. https://www.ykliitto.fi/yk-teemat/kestava-kehitys/kestavan-kehityksen-tavoitteet
Strategyzer. 2018. Luettu 1.11.2019. https://www.strategyzer.com/blog/posts/2016/4/26/access-30-free-strategyzer-tools-in-our-resource-library
Tuulaniemi, J. 2016. Palvelumuotoilu. Talentum Media Oy.
Viitala, R, & Jylhä, Eila. 2013. Liiketoimintaosaaminen: menestyvän yritystoiminnan perusta. 6. painos. Edita. Helsinki.
Viittausohje: Vihuri, R., Wickman-Viitala, T. 2020. Hyönteisliiketoiminnan kehittäminen. Teoksessa: Heiska, S., Marnila, P., Mäki, M., Kotro, J., Lähtinen, K., Niemi, J., Välimaa, A-L. (toim.) Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen. Loppuraportti. https://luke.fi/biosecurity/hyonteisala (viitattu: päivämäärä).
Siirry seuraavaan osioon napauttamalla tästä
Hämeen ELY-keskus tukee Tiedolla hyönteisalan tulevaisuuteen hanketta 150 000 eurolla vuosina 2018-2020 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.
Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus tukee MiniEines – Hyönteisistä einestä ja euroja hanketta 216 000 eurolla vuosina 2018 – 2020 Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.