Missä toiminnoissa lantabiomassaa syntyy?
Tuotantoeläinten lannalla tarkoitetaan eläinten nestemäisen ja kiinteän ulosteen eli virtsan ja sonnan, sekä usein myös kuivikkeiden ja pesuvesien, sekoitusta. Riippuen eläinsuojan ratkaisuista sontaan ja virtsaan sekoitetaan eri määriä pesuvesiä ja/tai kuivikkeita.
Lietelantaa muodostuu, kun eläinsuojan kaikki pesuvedet johdetaan lannan joukkoon ja kuivikkeita käytetään vähän. Kuivike- ja kuivikepohjalannassa kuivikkeiden osuus on merkittävä ja virtsa imeytetään niihin. Niiden erona on lannan poistotiheys. Kuivikelanta poistetaan merkittävästi kuivikepohjalantaa tiheämmin. Kuivalannan ja virtsan erilliskeräyksessä sonta sekoittuu kuivikkeeseen ja virtsa kerätään pääasiassa omaan säiliöönsä. Osa siitä imeytyy kuivikkeeseen.
Laidunnettavilla eläimillä osa vuoden aikana eritetystä sonnasta ja virtsasta jää laitumelle eikä siten ole mukana lannan käsittelyketjussa, joka käsittää eläinsuojassa tapahtuvan lannan keräilyn ja poiston, lannan varastoinnin lantalassa ja lannan peltolevityksen.
Tyypilliset hyödyntämistavat
Lanta käytetään sellaisenaan lannoitteena ja maanparannusaineena pelloilla. Siitä voidaan tuottaa myös esimerkiksi biokaasua tai pidemmälle jalostettuja lannoitteita ja lannoitevalmisteita. Biokaasutuotannossakaan lanta ja sen sisältämät ravinteet eivät ”häviä”, vaan prosessista ulos tuleva käsittelyjäännös hyödynnetään peltoviljelyssä joko sellaisenaan tai jatkoprosessoituna.
Lannan käsittelyä ja levitystä peltoon säätelee EU:n nitraattidirektiivi ja sen pohjalta laadittu kansallinen lainsäädäntö.
Mahdollisia käyttökohteita
Periaatteessa lannasta, kuten muistakin biomassoista, voidaan erottaa erilaisia arvokkaita yhdisteitä esimerkiksi kemianteollisuudessa hyödynnettäväksi. Erilaisten prosessointimenetelmien mahdollisuuksia edistää talous- ja ympäristönäkökulmien kannalta aiempaa parempaa lannan hyödyntämistä tutkitaan. Tällä hetkellä panostetaan etenkin lannan lannoite- ja energiakäytön tehostamiseen tila- ja aluetasolla. Nykyään lantaa arvioidaan prosessoitavan noin 5 % kaikesta muodostuvasta lannasta.
Lantabiomassan ominaisuuksia
Lannan koostumukseen vaikuttavat eläimen ravinto, kasvu ja aineenvaihdunta, sillä lantaan erittyy suurin osa niistä aineista, joita eläin ei pysty käyttämään kasvuunsa ja elintoimintoihinsa. Lanta sisältää paljon ravinteita kuten typpeä ja fosforia sekä hiiltä. Eläinlaji vaikuttaa lannan ominaisuuksiin: siipikarjan ja turkiseläinten lanta on selvästi muiden eläinten lantaa väkevämpää, eli ravinnepitoisuus on suurempi. Lannan ominaisuudet riippuvat myös käytetystä kuivikkeesta sekä lannan käsittelyn ja mahdollisen prosessoinnin ratkaisuista.
Lisätietoja
Eri eläinryhmien lantamäärät perustuvat Suomen normilanta -järjestelmän tuottamiin laskennallisiin lantamäärätietoihin. Normilantajärjestelmä laskee lantamäärät eläinmäärien, eläinkohtaisten laskennallisten sonnan ja virtsan eritystietojen ja lannankäsittelytietojen pohjalta.
Biomassa-atlaksessa esitetään lantatieto maitokarjalle, lihakarjalle, lihasioille, emakoille ja porsaille, munituskanoille, muulle siipikarjalle, lampaille ja vuohille sekä hevosille ja poneille. Naudoille ja sioille esitetään lietelanta, kuivat lannat summattuna (sis. kuivalanta, kuivikelanta ja kuivikepohjalanta) sekä virtsa. Muille eläinluokille esitetään kuivat lannat. Lantatieto esitetään sekä juuri eläinsuojasta kerätylle että varastoidulle lannalle, sillä niiden ominaisuudet eroavat mm. lannankäsittelyn aikana tapahtuvien hiilen ja typen hävikkien vuoksi. Lantatiedoista on valmiiksi vähennetty laiduntavien eläinten keskimääräinen laitumelle jäävä lanta.
Tällä hetkellä lampaiden ja vuohien lannat on laskettu samoilla kertoimilla. Tarkennettu laskenta lisätään, kun sen kehitystyö valmistuu.
Hevosten lukumäärätieto perustuu Hippoksen hevosenomistajarekisterin pohjalta muodostettuun arvioon hevosten kunnittaisista määristä (omistajien osoitetietojen perusteella). Turkiseläinten kuntakohtainen lukumäärätieto on Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolta (STKL) Muiden eläinten lukumäärätiedot perustuvat Eviran ylläpitämään kuntakohtaiseen eläinrekisteriin.
Yläreunan kuva: Tapio Tuomela, Luken arkisto.